Juuriperhoset
Juuriperhoset (Hepialidae) on yhteensä 60 suvussa hieman alle 590 lajia käsittävä perhosheimo. Se lukeutuu alkeellisimpiin nykyisin eläviin perhosryhmiin.
| Juuriperhoset | |
|---|---|
 tarhajuuriperhonen (Hepialus lupulinus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Exoporia |
| Yläheimo: | Juuriperhosmaiset Hepialoidea |
| Heimo: |
Juuriperhoset Hepialidae Stephens, 1829 |
| Katso myös | |
Piirteitä muokkaa
Juuriperhoset ovat suuri ja ulkonäöllisesti hajanainen juuriperhosmaisten yläheimon ryhmä. Keskeisinä piirteinä, jotka erottavat ne muista yläheimon heimoista on siipien mediaanisuonia yhdistävä poikkisuoni sekä raajojen säärissä olevien okien surkastuminen. Tuntosarvet voivat olla hammasteiset tai kahteen-kolmeen kertaan kampahampaiset, mutta useimmiten huomattavat pienet. Joidenkin lajien koirailla on huomattavan suuret verkkosilmät, millä saattaa olla merkitystä pariutumiskäyttäytymisessä.[1] Etusiiven takareunassa on tarramainen liuska, joka tarttuu takasiiven etureunan siipisuoniin ja muodostaa kytkennän siipien välille[2]
Heimo on perinteisesti jaettu kahteen osaan. ”Pieniä juuriperhosia” ovat parikymmentä sukuihin Fraus, Gazoryctra, Afrotheora sekä Antihepialus kuuluvaa lajia ja ”juuriperhosiin sensu stricto” kuuluvat loput, noin 540 lajia. Jälkimmäisellä ryhmällä yhteistä on erityisesti koiraan genitaalien rakenne sekä tapa, jolla toukka kehrää itselleen kotelokopan.[3]
Elintavat muokkaa
Aikuiset perhoset eivät nauti ravintoa ja niiden elinkaari kestää noin vuorokaudesta pariin viikkoon. Perhoset ovat pääasiassa aktiivisia hämärän aikaan tai yöllä, mutta etenkin arktisilla alueilla elävät lajit lentävät myös päivällä. Lento on poikkeuksellisen aktiivista sumuisina tai sateisina iltoina. Naaraat liikkuvat koiraita aktiivisemmin ja valolle lentäneistä yksilöistä suuri osa on yleensä naaraita.[3] Pariutuminen tapahtuu usein monimutkaisen pariutumislennon yhteydessä ja suurikokoisimmilla lajeilla naaraan arvellaan tuottavan jopa yli 30 000 munaa.
Toukkien elintavat tunnetaan huonosti. Toukat elävät useilla lajeilla ravintokasvin juurten tai varsien sisällä, joskus kuitenkin vapaana maaperässä tai kasvillisuuden joukossa.[3] Sienirihmastojen syöminen saattaa todellisuudessa olla heimon lajeilla merkittävässä asemassa, ja useilla lajeilla toukan tiedetään vaihtavan sienirihmastosta kasviravintoon jossakin kehityksensä vaiheessa.[1] Vaikka trooppisilta alueilta tunnetaan muutama laji, jollia on useita sukupolvia vuodessa, toukkakehitys kestää useimmilla lajeilla useita vuosia.[3]
Lajit Suomessa muokkaa
Suomesta juuriperhoslajeja tunnetaan seitsemän. Taksonomisessa järjestyksessä ne ovat[4]
- humalaperhonen Hepialus humuli
- lounaanjuuriperhonen Hepialus sylvinus
- pikkujuuriperhonen Hepialus hecta
- tarhajuuriperhonen Hepialus lupulinus
- saniaisperhonen Hepialus fusconebulosus
- paljakkajuuriperhonen Hepialus fuscoargenteus
- syysjuuriperhonen Hepialus ganna
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kristensen, N.P. (toim.): Handbuch der Zoologie/Handbook of Zoology (Volume IV – Arthropoda: Insecta. Part 35: Lepidoptera, Moths and Butterflies 1). Walter de Gruyter, Berlin & New York. ISBN 3-110-15704-7 s. 59–60
- ↑ Mikkola, Kauri & Murtosaari, Jussi & Nissinen, Kari (toim.): Perhosten lumo: Suomalainen perhostieto. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6. s. 219
- ↑ a b c d Nielsen, E.S., Robinson, G.S. and Wagner, D.L. (2000) Ghost-moths of the world: a global inventory and bibliography of the Exoporia (Mnesarchaeoidea and Hepialoidea) (Lepidoptera). Journal of Natural History, 34(6), 823
- ↑ http://www.luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/1.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- Tree of Life Web Project (englanniksi)