Jurva (etunimi)
Jurva on vanha suomalainen miehen etunimi. Sen tiedetään olleen käytössä jo vuonna 1405.[1]
Keskiajalla Jurva on esiintynyt Suomessa paitsi etunimenä myös useiden talojen ja kylien nimenä. Kielitieteilijä Viljo Nissilä on pitänyt näiden nimien lähtömuotona roomalaiskatolisuuteen liittyvää miehennimeä Georgius. Hän on tulkinnut, että Jurva olisi kehittynyt Georgiuksen vanhoista saksalaisista muunnelmista Jurge, Jurgen ja Jurgis. Tämä teoria ei ole kuitenkaan saanut varauksetonta kannatusta muilta nimistöntutkijoilta. Esimerkiksi Timo Alanen on puoltanut toisenlaista näkemystä, jonka mukaan Jurva olisi muinaisruotsalaista perua.[2]
Jurva on nykyään yleisempi sukunimenä kuin etunimenä. Digi- ja väestötietoviraston etunimitilastoon on vuoteen 2022 mennessä kirjattu noin 10–20 Jurva-nimistä miestä.[3]
Nimipäivä muokkaa
Suomalaista nimipäiväkalenteria uudistettiin perusteellisesti 1920-luvulla, ja silloin almanakasta poistettiin paljon vierasperäisiä, ”epäsuomalaisiksi” katsottuja nimiä. Tilalle otettiin muun muassa nimi Jurva, joka miellettiin ”aitosuomalaiseksi”.[4] Vuosina 1929–1949 Jurvalla oli almanakassa nimipäivä 24. syyskuuta. Kun nimi ei saavuttanut suosiota, se poistettiin kalenterista.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 122. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
- ↑ Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka: Sukunimet, s. 171. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.
- ↑ Nimipalvelu (etunimi- ja sukunimitilastot, hakusana ”Jurva”) Päivitetty 31.10.2022. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 4.11.2022.
- ↑ Kiviniemi, Eero: Rakkaan lapsen monet nimet. Suomalaisten etunimet ja nimenvalinta, s. 116–117, 119. Espoo: Weilin+Göös, 1982. ISBN 951-35-2797-2.
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 368. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.