Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja
Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja on Eino Leinon vuonna 1919 ilmestynyt runoelma (Kustannus Oy Ahjo).[1] Siinä Leino on hakenut niin runojensa muodon, metriikan kuin loppusointukaavat Italian renessanssiin juontavasta kirjallisesta traditiosta. Valtaosa runoista noudattaa ottave rime -runomuotoa, joka tunnetaan myös nimityksellä stanza.
| Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja | |
|---|---|
 Juhana Herttuan ja Catharina Jegellonican lauluja. Ensimmäisen painoksen kansilehti v. 1919. |
|
| Kirjailija | Eino Leino |
| Julkaistu | 1919 |
| Aiheesta muualla | |
| Fennica | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Runoelmassa rakastavaiset Suomen herttua ja Ruotsin tuleva kuningas Juhana ja hänen vaimonsa Puolan prinsessa Katariina Jagellonica käyvät runollista vuoropuhelua, joka alkaa laivamatkalla Turkuun, jatkuu Turun linnan renessanssihovissa sekä sittemmin vankeudessa Gripsholmin linnassa Ruotsissa Mälaren rannalla. Runoelman loppuosasto Rime sisältää Catharinan Juhanalle lohdutukseksi kirjoittamia runoja. Kokoelman kaikilla runoilla on joko latinan- tai italiankieliset nimet.
Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluissa on tulkittu heijastuvan Eino Leinon ja Aino Kallaksen suhde ja keskinäinen ihastus, jonka Leino puki trubaduuri- ja renessanssilyriikan kuosiin. Runoelmaansa Leino itse kutsui ”viimeisen romantikon” lahjaksi rakastetulleen.[2]
Lähteet
muokkaa- Sihvo, Hannes: Eino Leino, s. 30. (Teoksessa: Eino Leino, Elämän kirja. Valikoima Leinon tuotannosta (toim. Hannu Mäkelä)) Helsinki: Otava, 1980.
Viitteet
muokkaa- ↑ Teos uusintapainoksen ottaneen ntamo-kustantamon sivuilla
- ↑ Sihvo 1980, s. 30.