Judith Coplon
Judith Coplon (17. toukokuuta 1921 – 26. helmikuuta 2011, naimisiin mentyään Judith Socolov) oli Neuvostoliitolle työskennellyt yhdysvaltalainen vakooja. Coplon pidätettiin FBI:n asettamassa ansassa neuvostoliittolaisen agentin kanssa, mutta seuranneen oikeudenkäynnin tuomiot kumottiin teknisten seikkojen takia, ja lopulta oikeusministeriö luopui syytteistä kokonaan.
| Judith Coplon | |
|---|---|
 Judith Coplon lehdistökuvassa tammikuussa 1950. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. toukokuuta 1921 Brooklyn, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 26. helmikuuta 2011 Manhattan, New York, Yhdysvallat |
Elämäkerta muokkaa
Nuoruus muokkaa
Judith Coplon syntyi Yhdysvaltojen Brooklynissä 17. toukokuuta 1921. Hänen isänsä Samuel Coplon oli lelujenvalmistaja ja äiti Rebecca Moroh Coplon oli modisti. Judith sai stipendin Barnard Collegeen, josta hän valmistui vuonna 1943. Opiskeluaikoinaan Coplon oli liittynyt kommunistiseen nuorisojärjestöön Young Communist League.[1]
Vakoojana muokkaa
Coplon pääsi vuonna 1944 töihin Yhdysvaltain oikeusministeriöön poliittiseksi analyytikoksi, ja myöhempien syytteiden mukaan Neuvostoliiton tiedustelupalvelu värväsi hänet vakoojakseen. Yhdysvallat oli saanut käsiinsä Neuvostoliiton salaista diplomaattista viestintää niin sanotun Venona-projektin kautta. Salanimi Sima osattiin niiden kautta yhdistää Coploniin. Neuvostoliittolaisessa sähkeessä Coplonin kuvailtiin voivan hankkia tärkeää tietoa Yhdysvaltain vastatiedustelupalveluista.[1] Hänen käsittelijänsä Neuvostoliiton turvallisuuskoneistossa oli yksi aikansa vaikutusvaltaisimmista neuvostoagenteista Vladimir Pravdin.[2]
Yhdysvaltain keskusrikospoliisi FBI toteutti ansan Coplonille. Hänelle syötettiin tekaistu asiakirja ydinenergiasta. 30. maaliskuuta 1949 FBI:n agentit seurasivat Coplonia Manhattanilla,[1] jossa hän tapasi neuvostoliittolaisen NKVD:n[2] agentin Valentin A. Gubitševin. Coplon ja Gubitšev pidätettiin, ja agentit takavarikoivat joukon salaisia asiakirjoja, niiden mukana väärennetyn ydinenergia-asiakirja.[1]
Oikeudenkäynnit muokkaa
Coplon tuomittiin vuonna 1949 vakoilusta ja vuonna 1950 salaliitosta Gubitševin kanssa. Coplonin mukaan Gubitšev oli vain hänen miesystävänsä, johon hän oli rakastunut tavattuaan tämän New Yorkin Museum of Modern Art -museossa. Hän julisti myös olevansa syytön ja joutuneensa lavastuksen uhriksi.[1] Oikeudenkänyti itsessään oli ollut mediasirkusta. Coplonin asianajaja Archie Palmer oli saanut sen aikana käsiinsä FBI:n useista julkisuuden henkilöistä keräämää aineistoa, jossa esimerkiksi näyttelijät Frederick March, Helen Hayes, Danny Kaye ja Edward G. Robinson sekä laulaja Paul Robeson ja kirjailija Dalton Trumbo nimettiin kommunistisen puolueen jäseniksi.[2] Coplon sai lopulta vuonna 1952 uuden oikeudenkäynnin. FBI:n agenttien todettiin kuunnelleen Coplonin keskusteluja asianajajansa kanssa, ja lisäksi hänet oli pidätetty ilman etsintälupaa. Yhdysvaltain valitustuomioistuin huomautti tosin, että hänen "syyllisyytensä on selvä". Tapauksen jälkeen julkaistiin neuvostoliittolaisia asiakirjoja, jotka tukivat syytteiden oikeellisuutta.[1] Venona-projektin asiakirjoja julkistettiin vuonna 1995, ja niiden perusteella Coplonin tiedetään tosiaan luovuttaneen aineistoa Neuvostoliittoon.[2]
Sittemmät vaiheet muokkaa
Coplon oli uuden oikeudenkäyntinsä aikana vapaana 40 000 dollarin takuusummaa vastaan. Oikeusministeriö päätti lopulta vuonna 1967 luopua hänen syytteistään. Coplon oli tuomioon valituksia tehdessään mennyt naimisiin asianajajansa Albert Socolovin kanssa. Pari vietti oikeustapauksen jälkeen pääosin hiljaista elämää julkisuudesta syrjässä. Miehensä nimen ottanut Judith Socolov opiskeli sittemmin opetusalaa, julkaisi kirjoja ja opetti luovaa kirjoittamista naisvankiloissa. Hänen miehellään oli kaksi meksikolaista ravintolaa Manhattanilla. Vuonna 1981 hän oli jonkin aikaa taas julkisuudessa, tällä kertaa puolustaen miestään syytöksiltä yhteyksistä huumerikollisuuteen. Albert Socolov vapautettiin syytteistä.[1]
Judith Socolov kuoli sairaalassa Manhattanilla 26. helmikuuta 2011. Hänen tyttärensä Emily Socolovin mukaan perheen äiti kieltäytyi aina puhumasta oikeudenkäynnistään eikä sanonut koskaan olevansa syytön tai syyllinen.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Sam Roberts: Judith Coplon, Haunted by Espionage Case, Dies at 89 The New York Times. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hayden B. Peakel: The Spy Who Seduced America: Lies and Betrayal in the Heat of the Cold War — The Judith Coplon Story CIA Library. CIA. Arkistoitu 18.10.2020. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- The Spy Who Seduced America, Marcia ja Thomas Mitchell, 1994 ISBN 978-1-931229-22-7