Joseph (intiaanipäällikkö)
Joseph (3. maaliskuuta 1840 – 21. syyskuuta 1904) oli nez percé -intiaanien kuuluisin päällikkö. Hän oli syntynyt Wallovalaaksossa nykyisen Oregonin alueella ja hänen omakielinen nimensä oli Hip-mah-too-yah-lat-kekt (Ukkonen vierii alas vuorille). [1] Yhdysvaltain maananastuksiin liittyneet vaatimukset saivat Josephin johtamat nez percét nousemaan vastarintaan. He eivät halunneet luopua kotiseudustaan Wallowasta, ja kesällä 1877 nuorten soturien vimma johti heidät vakaviin erimielisyyksiin Yhdysvaltoja vastaan.
Kesäkuun puolestavälistä eteenpäin noin 750 Josephin johtamaa nez percéä pakeni lähes neljän kuukauden ajan vaikeakulkuisissa maastoissa kohti Kanadan rajaa takaa-ajajinaan yli 1 000 amerikkalaista sotilasta. Suurin osa intiaanien joukosta käsitti naisia ja lapsia. [2] Vuoden lopulla Joseph antautui palaamatta milloinkaan Wallowaan. Hän kuoli vuonna 1904 Washingtonissa Collovan reservaatiossa. Lääkärin mukaan kuolinsyy oli murtunut sydän.[3]
Vuodet ennen sotaa
muokkaaProtestanttinen lähetystyö, joka oli aloitettu nez percéin keskuudessa vuonna 1836 oli ehtinyt tuottaa merkittäviä tuloksia, ja oli myös suurin syy siihen, että noin puolet heistä myöntyi valkoisten sanelemiin ehtoihin. Kristinuskoa tunnustavan päällikkö Lawyerin vaikutuksesta monet Washingtonin ja sen lähialueiden intiaanit taipuivat luovuttamaan maansa Yhdysvaltain hallitukselle.[4] Toinen puoli, joka edusti Dreamers-uskontoa, ei halunnut luopua asuinalueistaan. Tämä vanhoihin perinteisiin nojaava ja hyvien aikojen palaamista ennustava liike sai taakseen vaikutusvaltaiset päälliköt kuten Joseph ja White Bird. He kieltäytyivät allekirjoittamasta Lapwain maidenluovutus-sopimusta kutsuen sitä "Varkaiden sopimukseksi". [5][6] Joseph pyysi presidentti Ulysses Grantilta lupaa saada asua Wallowa-laaksossa isiensä mailla, mutta presidentin myötämielisen suhtautuminen murtui siirtolaisten lisääntyvän painostuksen alla. Kun sotaiset yhteenotot alkoivat kesällä 1877, oli Joseph hyvin murtunut. Monien rauhaarakastavien intiaanijohtajien tavoin hän oli joutunut valkoisten painostuksen ja oman kansansa raivoksi riistätyneen epätoivon väliin.
| ” | Olisin valmis antamaan oman
elämäni saadakseni tekemättömiksi soturieni suorittamat valkoisten miesten tapot. Häpeän sotureitani ja häpeän valkoisia miehiä. Olisin voinut viedä kansani biisonimaille ilman taisteluita. |
” |
– Joseph, tajuttuaan, että mahdollisuus rauhaan oli mennyt.[7] | ||
Nez percé-sodan jälkeen
muokkaa
Antauduttuaan ryhmineen lokakuun alussa 1877 Josephille luvattiin, että he voivat palata Wallowaan alkuperäisille mailleen. Tämä lupaus ei toteutunut. Ensimmäisen talven Joseph ryhmineen vietti Montanassa, jossa he olivat luopuneet taisteluista. Vaikka Joseph sai luvan matkustaa Washingtoniin tapaamaan presidentti Rutherford B. Hayesia ja puhumaan kansansa puolesta, ei tapaamisella ollut nez percéin kannalta toivottua merkitystä. Heidät siirrettiin Wallowalaakson sijasta vuonna 1878 lotjilla Missouri-jokea pitkin Kansasiin ja sieltä Oklahomaan uuteen reservaattiin. Vuoristoilmassa elämänsä viettäneet nez percét eivät olleet tottuneet etelän kuiviin ja lämpimiin sääolosuhteisiin, vaan monet heistä kuolivat malariaan ja muihin tauteihin.[8] Vuonna 1885 intiaaniasiain komissio salli "hyvien" nez percéin, jotka eivät olleet sotineet, palata Lapwain-reservaattiin, joka oli heille varattu jo ennen sotaa. Sen sijaan Joseph ja hänen "pahat kapinoitsijansa" siirrettiin Washingtonin osavaltioon Colvillen reservaattiin, jossa Joseph kuoli elämänhalunsa kadottaneena.[9]
Lähteet
muokkaa- Brown, Dee: Bury My Heart at Wounded Knee, Vintage Books, 1991, ISBN 978-0-099-52640-7
- Henriksson, Markus: Alkuperäiset amerikkalaiset Gaudeamus, 1986, ISBN 951-662-385-9
- Taylor, Colin: The American Indian, Salamander, 2001, ISBN 1-84065-540-2.
- Virrankoski, Pentti: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994, ISBN 951-717-788-7
- Waldmar, Carl: Atlas of North American Indian, Facts On File Publications, 1985, ISBN 0-871-196-850-9.
Viitteet
muokkaa- ↑ Chief Joseph New Perspectives of The West. Viitattu 22.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Taylor 2001, s. 114.
- ↑ Waldman 1985, s. 136
- ↑ Virrankoski 1994, s. 364–365.
- ↑ White Bird United States History.com. Viitattu 31.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Buerge, David M.: Chief Seattle and Chief Joseph University Libraries. Viitattu 1.9.2010. (englanniksi)}
- ↑ Brown 1991, s. 322.
- ↑ Henriksson 1986, s. 119.
- ↑ Henriksson 1986, s. 120.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joseph Wikimedia Commonsissa
