Avaa päävalikko

John Newmark (alkujaan Hans Joseph Neumark; 12. kesäkuuta 1904 Bremen, Saksa14. lokakuuta 1991 Montreal, Kanada) oli saksalaissyntyinen pianisti ja taidemaalari, joka oli Kanadan kansalainen vuodesta 1946.[1]

Newmark opiskeli pianonsoittoa vuosina 1912–1919 Bremenissä Karl Boernerin ja vuosina 1920–1921 Leipzigissä Anni Eiselen johdolla. Hän opiskeli myös piirtämistä Dresdenissä. Hän tapasi vuonna 1925 viulisti Szymon Goldbergin, jonka kanssa piti resitaaleja. Vuonna 1929 Newmark palasi Dresdeniin, jossa omistautui kokonaan musiikille. Sellisti August Wenzingerin kanssa hän perusti Neue Kammermusik Bremen -seuran, joka esitti konserteissa lukuisia nykyteoksia. Vuonna 1933 Newmark asettui Berliiniin, mutta hän ei poliittisista syistä päässyt esiintymään julkisesti, joten hän kiersi vuosina 1933–1935 Espanjassa Goldbergin kanssa.[1]

Newmark lähti vuonna 1939 Lontooseen, jossa hän esiintyi sopraano Emmy Heimin ja viulisti Max Rostalin kanssa. Muukalaisstatuksensa takia hänet kuitenkin internoitiin vuonna 1940 ensin Mansaarelle ja sitten Kanadaan. Vuonna 1942 hän lähti Torontoon opiskelemaan harmoniaa ja orkesterinjohtoa Ettore Mazzolenin johdolla. Vuonna 1943 hän lähti kiertueelle sopraano Frances Jamesin kanssa, ja vuonna 1944 hän asettui pysyvästi Montrealiin. Tuona vuonna hänestä tuli viulisti Alexander Brottin ja sellisti Roland Leducin kanssa ensimmäinen kaikki Ludwig van Beethovenin triot CBC:n radiossa esittänyt. Vuonna 1945 hän esitti viulisti Noël Brunetin kanssa yhdeksäntoista Wolfgang Amadeus Mozartin sonaattia CBC:lle.[1]

Vuonna 1946 Newmark aloitti yhteistyön Marie-Thérèse Paquinin kanssa esittämällä alkuperäisiä pianolle nelikätisesti sävellettyjä teoksia. Vuonna 1949 hän piti konsertteja Etelä-Amerikassa Goldbergin kanssa ja säesti kontra-altto Kathleen Ferrieriä kahdella laajalla Pohjois-Amerikan-kiertueella. Vuonna 1950 hän levytti Ferrierin kanssa Robert Schumannin ja Johannes Brahmsin lauluja. Brahms-levytyksistään hän sai vuonna 1952 Charles Cros -akatemian Grand prix du disquen.[1]

Newmark säesti yli 80:tä ulkomaalaista ja vähintään 160:tä kanadalaista esiintyjää. Pitkäaikaisen maailmanlaajuisen yhteistyönsä Maureen Forresterin kanssa hän aloitti vuonna 1953. 1970-luvulla hän toimi yhtenä Québecin oopperan taiteellisista neuvonantajista. Hän soitti vuodesta 1950 Clementi-pianolla, joka oli rakennettu Lontoossa 1810. Hänestä tehtiin vuonna 1973 Kanadan ritarikunnan upseeri, ja vuonna 1988 Québecin hallitus myönsi hänelle Denise Pelletier -palkinnon. Musiikillisen uransa lomassa Newmark kirjoitti muistelmansa ja piti näyttelyjä taidemaalarina.[1]

LähteetMuokkaa