Wikipedia

John L. W. Lillja

suomalainen šakinpelaaja

John Lennart Woldemar Lillja (7. maaliskuuta 1879 Viipuri – 5. helmikuuta 1946 Helsinki)[1] oli suomalainen šakinpelaaja, šakkitoimittaja ja šakkitehtävien laatija. Pelaajana hän lukeutui Suomen parhaiden pelaajien joukkoon 20 vuoden ajan 1900-luvun alusta lukien.

Elämä ja šakillinen ura muokkaa

John Lilljan vanhemmat olivat puuseppä Johannes Lilja ja Anna Kristina Malmberg. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta lyseosta 1898 ja suoritti insinööritutkinnon Polyteknillisessä opistossa 1902. Lillja sai tekniikan tohtorin arvon Teknillisestä korkeakoulusta 1925.[2] Elämäntyönsä Lillja teki Helsingin kaupungin vesijohtolaitoksen palveluksessa. Hänet nimitettiin laitoksen insinööriksi 1906.[3] Laitoksen toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin 1939 ja hän jatkoi tehtävässä kuolemaansa saakka.[3] Uransa aikana hän julkaisi useita tutkimuksia vesijohtoverkoston suunnittelusta.[3] Hän kehitti myös erityisen vesijohtoverkon suunnittelutyössä käytetyn laskutikun.[3] John Lillja oli naimisissa Vilhelmina (Minnie) Helena Lintalan kanssa. Heidän poikansa oli teollisuusneuvos Torvald Lillja. [4]

Lillja liittyi Helsingin Shakkiklubin (HSK) jäseneksi 1899.[1] Pelaajana hän kohosi nopeasti I luokkaan. Lillja oli HSK:n paras pelaaja vuosisadan alussa. Hän voitti HSK:n klubimestaruuden 1903, 1904, 1907, 1911 ja 1917.[5] 1900-luvun alussa šakkitoiminta Suomessa oli vielä niin hajanaista, että HSK:n klubimestaruuden voittaja voitiin lukea Suomen parhaiden pelaajien joukkoon.[6] Vuonna 1906 klubin mestaruuden voitti paremmin runoilijana tunnettu Eino Leino.[6] Lillja oli kisassa Leinon jälkeen toisena.[5] Yksi harvoista säilyneistä Leinon peleistä on voitto Lilljasta vuodelta 1904.[6]

Eino Leino - John L. W. Lillja (Helsinki 1904)[6]: 1. e4 c5 2. Rf3 e6 3. d4 cxd4 4. c3 dxc3 5. Le2 cxb2 6. Lxb2 Lb4+ 7. Rbd2 Rf6 8. 0-0 Lxd2 9. Dxd2 Rxe4 10. Df4 Rf6 11. La3 Rd5 12. Dg3 Df6 13. Ld6 Rc6 14. Kh1 e5 15. La3 Rf4 16. Tae1 Dg6 17. Rxe5 Rxe5 18. Dxf4 d6 19. Lb5+ Ld7 20. Da4 Kd8 21. Txe5 dxe5 22. Td1 ...1-0, musta antautui.

Lillja pelasi pohjoismaisessa kongressiturnauksessa Tukholmassa 1905 ja Kööpenhaminassa 1907, mutta sijoitus kummallakin kerralla oli vaatimaton.[7] Tukholmassa hänen onnistui kukistaa ruotsalainen Fritz Englund (1871–1933), jonka mukaan on nimetty Englundin gambiittina tunnettu avaus.

John L. W. Lillja – Fritz Englund, Pohjoismainen kongressiturnaus, Tukholma (1905)[8]: 1. e4 e5 2 Rf3 Rc6 3. Lb5 f5 4. d3 Lc5 5. 0-0 Rge7 6. a3 d6 7. Lc4 h6 8. c3 fxe4 9. dxe4 Rg6 10. b4 Lb6 11. Db3 Df6 12. a4 a5 13. b5 Rd8 14. Le3 Re6 15. Lxb6 cxb6 16. Dd1 Ref4 17. Re1 Ke7 18. f3 Dg5 19. Kh1 Rh5 20. Dd2 Dh4 21. Df2 Dxf2 22. Txf2 Le6 23. Lxe6 Kxe6 24. Rd2 Tac8 25. c4 Rgf4 26. g3 Rh3 27. Te2 Thf8 28. Kg2 Rg5 29. Rc2 Rf6 30. Re3 g6 31. Tf2 Tc7 32. Tc1 Tcf7 33. Tcf1 h5 34. h4 Rgh7 35. Rd5 Rd7 36. Rb1 Tc8 37. Rd2 Tg8 38. f4 Tgf8 39. f5+ gxf5 40. exf5+ ja musta luovutti (1-0).

Lillja osallistui vuonna 1922 pelattuun ensimmäiseen Suomen-mestaruusturnaukseen saavuttaen siinä kolmannen sijan.[7] Kisojen yhteydessä luotiin kansallisen šakkimestarin titteli.[9] Lilljan kannalta tämä tuli myöhään, koska hänen parhaat pelivuotensa olivat jo takana. Hänen ei enää onnistunut saavuttaa mestarin arvoa. 1920-luvulla Lilljan menestys alkoi jo vähentyä. Osittain tätä selitti šakkitoiminnan vilkastuminen. Uusia vahvoja pelaajia ilmestyi kilpailuihin. Esimerkiksi tuleva suurmestari Eero Böök aloitti uransa 1920-luvun jälkipuolella. 19 pelaajaa korottui Suomessa kansalliseksi šakkimestariksi 1920- ja 30-luvuilla.[10] Vastuksen koventuessa mahdollisuus korottua mestariksi vaikeutui. Saksalaisen mestari Kurt Emmrichin voittamassa HSK:n pääsiäisturnauksessa 1923 Lillja saavutti 3. sijan.[11] Myös HSK:n syysturnauksessa 1925 hän oli kolmas.[12]

Lillja sai jo uransa alussa luottamustehtäviä. Hänet valittiin HSK:n johtokuntaan 1900 ja hän toimi sen jäsenenä vuoteen 1925 asti.[1] Kerhon taloudenhoitaja hän oli 1903–1911.[7] Oltuaan sihteerinä vuoden hänet valittiin varapuheenjohtajaksi vuosiksi 1913–1916.[13] Vuonna 1917 hänet valittiin puheenjohtajaksi ja hän toimi siinä virassa vuoteen 1925 asti, jolloin hän jätti johtokunnan.[13] Lilljan vetäydyttyä HSK:n johtokunnasta klubin johtotehtävät kiersivät henkilöltä toiselle. Eri syistä johtuen kukaan toimihenkilöistä ei voinut tuolloin sitoutua klubin johtotehtäviin pitkäksi aikaa.[14] Kerhon toiminta alkoikin osoittaa hajaannuksen merkkejä. Siksi kerhon jäsenistö valitsi Lilljan uudelleen puheenjohtajaksi 1930.[13] Hänen johdollaan HSK järjesti kolmannen kansainvälisen turnauksensa 1930.[14] Lillja jatkoi puheenjohtajana vuoteen 1932 kunnes jätti johtokunnan lopullisesti.[13] Hänet nimitettiin klubin kunniajäseneksi 1926.[1]

1930-luvulla Lillja vähensi kilpailemistaan, mutta säilytti silti kohtalaisen korkean pelitason. HSK:n syysturnauksessa 1931 Lillja jakoi Tschepurnoffin kanssa 3. sijaa.[15] Kisan voiton jakoivat šakkimestarit Tyyni J. Vilen ja Edgar Lindroos.[15] Viimeisinä vuosinaan Lilja kärsi sydänviasta. Hän kuitenkin voitti vielä 1944 Anatol Tschepurnoffin muistoturnauksen.[7] Suomen Shakkiliitto (SSL) nimitti Lilljan kunniajäsenekseen 1945.[1]

Laatijana muokkaa

Peliuran ohella Lillja oli huomattava šakkitehtävien laatija. Hän tutustui nuorena Suomen tehtäväšakin pioneeriin Johannes Öhquistiin. Lillja sai Öhquistilta jonkin vaikutteita tyyliinsä laatijana.[1] Lilljan laatijaura alkoi samaan aikaan peliuran kanssa 1900-luvun alussa. Hän laati reilusti yli 100 tehtävää, joista lopputehtäviä noin 10.[1][7] Pääasiassa hänen tuotantonsa koostuu mattitehtävistä. Lilljan tehtävätuotannosta on hänen kuolemansa jälkeen kerätty erilleen parhaimmisto eli 102 tehtävää.[7]

Suomen Shakkiliitto on vuodesta 1936 alkaen myöntänyt Suomen Tehtäväniekkojen (ST) esityksestä tehtäväšakillisista ansioista jaettavan kansallisen tehtävämestarin arvonimen.[16] Lillja sai kyseisen arvonimen 1937.[1] ST nimitti Lilljan kunniajäsenekseen 1946.[1]

John L. W. Lillja
Tidskrift for Schack XII/1904[17]
abcdefgh
8
 
8
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Tasapeli




Ratkaisu:

1. Rxc2! bxc2 2. Kh6 c1D 3. Tb1 Dxb1 patti


Lilljan esimerkkitehtävässä on lopputehtäville tyypillinen materiaalinkäyttö eli nappuloita on mahdollisimman vähän. Lisäksi siinä on toinen lopputehtävätaiteelle ominainen idea: valkea uhraa häviöasemassa nappuloita patin saavuttamiseksi.

Toimittaja ja kirjailija muokkaa

Lillja kuului vuosina 1926–1930 Suomen Shakin vakinaiseen avustajakuntaan.[3] Hän julkaisi kirjoituksiaan lehdessä vielä sen jälkeenkin ajoittain. Lehden numerossa 7-9/1944 julkaistiin Lilljan laatima kirjoitelma ”Shakkipelin estetiikka”, joka aiheutti myöhemmissä numeroissa kiivaan kirjallisen väittelyn tehtävämestari Aleksis Rautasen kanssa.[7] Lillja kokosi uransa aikana huomattavan kirjallisen aineiston Helsingin Shakkiklubin toiminnan varhaisilta vuosilta. Paperit sisälsivät Suomen šakkihistorian kannalta merkittävää aineistoa. Lilljan kuoleman jälkeen paperit päätyivät toimittaja Arnold Hindsin haltuun, mutta tämän kuoltua 1952 aineisto tuhottiin.

Lillja kirjoitti myös Helsingin vesijohtolaitoksen historiaa käsitelleen teoksen.

  • Lillja, John L. W.: Helsingin kaupungin vesijohtolaitos: 1876–1936, S. n., Helsinki, 1938

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i Dunder, Aarne & Hinds, Arnold: 111 suomalaista lopputehtävää. Kokoelma valiotehtäviä vuosilta 1890–1946, s. 66, Jyväskylä: Suomen Shakki, 1948
  2. ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : John Lennart Woldemar Lillja
  3. ↑ a b c d e Marko Tauriainen: Lilljan tikku Shakkihistoria.blogspot.fi, 3.1.2008 Viitattu 10.7.2013
  4. ↑ Biografiasampo : Torvald Lillja
  5. ↑ a b Suomen Shakki 11b/1986, s. 606
  6. ↑ a b c d Kirjailija Eino Leino pelasi shakkia kerhotasolla Jukka Joutsi, Jukkajoutsi.com, 9.3.2012 Viitattu 10.7.2013
  7. ↑ a b c d e f g Jukka Joutsi: John L. W. Lillja (1879-1946) (Arkistoitu – Internet Archive) Jukkajoutsi.com, 5.2.2012 Viitattu 10.7.2013
  8. ↑ Lillja vs. Englund, Tukholma (1905)
  9. ↑ Palamaa, Pekka: Suomen Shakkiliiton 70-vuotisjuhlahistoriikki, s. 14, Tampere: Suomen Shakkiliitto, 1992
  10. ↑ Suomalaiset shakkimestarit (M) Shakki.net 2013 Viitattu 10.7.2013
  11. ↑ Suomen Shakki 11b/1986, s. 598
  12. ↑ Suomen Shakki 11b/1986, s. 607
  13. ↑ a b c d Suomen Shakki 11b/1986, s. 590
  14. ↑ a b Suomen Shakki 11b/1986, s. 570
  15. ↑ a b Suomen Shakki 11b/1986, s. 608
  16. ↑ Palamaa 1992, s. 31
  17. ↑ Dunder & Hinds 1948, s. 18
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=John_L._W._Lillja&oldid=21802402”