John Bennett Fenn
John Bennett Fenn (15. kesäkuuta 1917 – 10. joulukuuta 2010[1]) oli yhdysvaltalainen kemisti, joka sai vuonna 2002 Nobelin kemianpalkinnon biologisten makromolekyylien massaspektrometriaan liittyvästä tutkimuksesta. Samana vuonna Nobelin saivat Koichi Tanaka ja Kurt Wüthrich.
| John Bennett Fenn | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. kesäkuuta 1917 New York, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 10. joulukuuta 2010 (93 vuotta) Richmond, Virginia, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Yalen yliopisto |
| Instituutti |
Princetonin yliopisto Yalen yliopisto Virginia Commonwealth University |
| Tutkimusalue | kemia |
| Tunnetut työt | sähkösumutusionisaatio |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (2002) |
Fenn syntyi New Yorkissa vuonna 1917. Hän valmistui Kentuckystä Berea Collegesta vuonna 1937 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1940 Yalen yliopistosta. Valmistumisensa jälkeen Fenn työskenteli Monsantolle Annistonissa.[2] Monsantolta hän siirtyi michiganilaiseen Sharples Chemical -yritykseen, ja lisäksi hän työskenteli seitsemän vuoden ajan pienessä polttomoottoreita valmistavassa Experiment-yrityksessä.[3]
Vuonna 1959 Fenn nimettiin Yhdysvaltain laivaston SQUID-projektin johtoon. Projektia hallinnoi Princetonin yliopisto, jonka professoriksi Fenn nimettiin. Hän siirtyi Yalen yliopistoon vuonna 1967. Yalella hän aloitti työnsä, josta hän sai vuonna 2002 Nobel-palkinnon. Hän kehitti massaspektrometriaa, ja hänen tekniikkaansa kutsutaan sähkösumutusionisaatioksi. Sen avulla biologit pystyvät tunnistamaan molekyylejä sekunneissa viikkojen sijaan. Tekniikka on auttanut nopeuttamaan lääketutkimusta. Vuodesta 1987 Fenn oli työskennellyt Yalella emeritusprofessorina.[3] Yalen hän jätti lopullisesti vasta 1994 ohitettuaan jo laitoksen pakollisen 70 vuoden eläkeiän.[2]
Yalelta Fenn siirtyi Virginia Commonwealth Universityyn kemian professoriksi. Hän joutui 2000-luvulla oikeustaisteluun Yalen kanssa. Fenn oli vastoin yliopiston toimintaperiaatteita patentoinut sähkösumutusionisaation omiin nimiinsä ja myynyt sen perustamalleen yritykselle. Oikeusistuin totesi vuonna 2005 Fennin syylliseksi varkauteen ja määräsi tämän maksamaan Yalelle yli miljoonan dollarin korvauksen.[3]
Fenn kuoli vuonna 2010. Hänen vaimonsa Margaret Wilson Fenn oli kuollut auto-onnettomuudessa Uudessa-Seelannissa vuonna 1992. He olivat naimisissa 53 vuotta, ja heillä oli yksi lapsi.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Hallman, Randy: VCU's Nobel winner John B. Fenn dies at 93 Richmond Times-Dispatch. 11.12.2010. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Weil, Martin: John B. Fenn, Virginia professor who won Nobel Prize in chemistry, dies at 93 (sivu 1) 11.12.2010. The Washington Post. Viitattu 13.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Chang, Kenneth: John B. Fenn, Nobel Winner Who Studied Large Molecules, Dies at 93 NYTimes.com. 12.12.2010. The New York Times Company. Viitattu 13.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Weil, Martin: John B. Fenn, Virginia professor who won Nobel Prize in chemistry, dies at 93 (sivu 2) 11.12.2010. The Washington Post. Viitattu 13.12.2010. (englanniksi)