Johannes Sillanpää
Johannes Sillanpää (3. syyskuuta 1897 Veteli – 13. maaliskuuta 1970 Kokkola[1]) oli suomalainen lääninrovasti, joka työskenteli pitkään myös sotilaspastorina.[2] Talvisodan aikana hän oli käynnistämässä tapaa kaatuneiden kotiinkuljettamiseksi.[3]
Maanviljelijäperheeseen syntynyt Sillanpää suoritti teologisen erotutkinnon vuonna 1922. Hän toimi sotilaspastorina vuodesta 1924 lähtien, kunnes hänet valittiin Kokkolan kirkkoherraksi 1940. Kokkolan rovastikunnan lääninrovastiksi hänet nimitettiin 1949. Sillanpää kuului myös Viipurin kaupunginvaltuustoon 1937–1940 ja oli kirkolliskokouksen jäsen 1947–1953.[2]
Talvisodassa hän toimi II armeijakunnan esikunnan pastorina. Sillanpää määräsi alaisensa papit vastaamaan kaatuneiden huollosta. Hän perusti Viipurin lähelle sodan ensimmäisen kaatuneiden evakuoimiskeskuksen, joka toimitti armeijakunnan kaatuneet kotiin. Käytäntö levisi nopeasti myös muihin armeijakuntiin. Sillanpää oli näin avainasemassa kaatuneiden tuomisessa kotiseudulle, josta myöhemmin tuli tapa Suomen armeijassa. Ennen sotaa ja vielä talvisodan alkuvaiheessa esikunnasta oli tullut virallinen määräys haudata kaatuneet taistelukentälle kuten yleisesti maailmalla oli tapana.[4]
Kokkolan kirkkoherrana toimiessaan Sillanpää teki 1960-luvulla aloitteen vuoden 1918 sisällissodan aikana paikkakunnalla teloitettujen punaisten vainajien uudelleenhautauksesta ja siunaamisesta.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Johannes Sillanpään kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 18.3.1970, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.4.2018.
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland 1954, s. 799. Helsinki: Otava, 1954. Projekt Runeberg.
- ↑ Raevuori, Antero: Sittenkin kotimultiin 18.12.2012. Seura. Viitattu 26.4.2018.
- ↑ Viekää minut kotiseudun multiin Yle TV1. 15.5.2012. Yleisradio. Viitattu 20.5.2012.
- ↑ Punaisten kohtalo 23.2.2016. Kokkolan kaupunki. Arkistoitu 7.3.2018. Viitattu 26.4.2018.