Johannes Longi
Johannes Longi (20. kesäkuuta 1895 Muolaa – 25. toukokuuta 1953) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan tykistön riveissä.[1][2]
Perhe ja koulutus muokkaa
Longin vanhemmat olivat maanviljelijä Niku Longi ja Aimo Maria Koisti. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Aina Rämön kanssa. Hän kävi kansakoulun ja Kuormastovääpelikurssin vuonna 1925.
Jääkärikausi muokkaa
Longi työskenteli maanviljelijänä kotitilallaan ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915, josta hän kumminkin pyrki vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä[3]. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella.
Suomen sisällissota muokkaa
Longi astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan Jääkäritykisiön 1. patteriin, jonka mukana hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Messukylässä ja Tampereella taisteluihin. Hänet sijoitettiin Tampereen valtauksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen muodostamisessa Jääkäritykistöprikaatin 1. patteriston 1. patteriin koulutusaliupseeriksi ja hän otti osaa sen mukana taisteluihin Kämärän asemalla ja Viipurissa.
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Longi palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 8. lokakuuta 1918 Kenttätykistörykmentti 1:n 6:nnen ja 10. tammikuuta 1919 alkaen Kenttätykistörykmentti 3:n 3:nnen sekä 23. huhtikuuta 1919 alkaen 8:nnen ja 20. tammikuuta 1921 alkaen 7. patterin vääpeliksi. Longi erosi armeijasta 15. toukokuuta 1920 ja hoiti sen jälkeen kotitaloaan Muolaassa. Takaisin armeijan palvelukseen hän astui 1. lokakuuta 1921 ja hänet sijoitettiin kuormastovääpeliksi Raskaan tykistörykmentin I patteristoon. Rykmentin rehuvaraston hoitajaksi hänet siirrettiin 1. elokuuta 1928. Tykistöstä hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1934 viestiosaston vääpeliksi Polkupyöräpataljoona 2:een, josta hänet komennettiin 3. toukokuuta 1935 Kannaksen sotilaspiirin käytettäväksi Perkjärven leirille. Perkjärveltä hänet siirrettiin 27. helmikuuta 1937 Kankaanpään kertausharjoituskeskukseen.
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Longi toimi talvisodan ja välirauhan aikana Kankaanpään Kertausharjoituskeskuksessa, josta hänet siirrettiin myöhemmin 10. Prikaatin I pataljoonan elintarviketäydennyspaikan päälliköksi. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin varastomieheksi 14. Divisioonan EKM:ään. Sotien jälkeen hän palveli Jalkaväkirykmentti 10:ssä (myöhemmin Jalkaväkirykmentti 3), josta hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945. Myöhemmin hän työskenteli työnjohtajana Kaukas Oy:llä Lieksassa vuoteen 1947 saakka, jolloin hän siirtyi Friitalan Nahkatehdas Oy:n palvelukseen ja palveli yrityksessä vuoteen 1953 saakka. Hänet haudattiin Ulvilan vanhaan hautausmaahan.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.