Avaa päävalikko

Johannes Kastajan skiitta (Suuri lavra)

Johannes Kastajan skiitta (kreik. Σκήτη Τιμίου Προδρόμου Μεγίστης Λαύρας, Skíti Timíou Prodrómou Megístis Lávras, romaniaksi Prodromu, Sfântul Ioan Botezătorul, myös Johannes Edelläkävijän skiitta, Prodromoksen skiitta) on ortodoksinen Suuren lavran alaisuuteen kuuluva skiitta eli sivuluostari Athoksen autonomisessa luostaritasavallassa Kreikassa. Se on Athoksen romanialainen Johannes Kastajalle omistettu skiitta, siinä missä alueen toinen Johannes Kastajan skiitta on kreikkalainen.[2][3]

Johannes Kastajan skiitta
Σκήτη Τιμίου Προδρόμου Μεγίστης Λαύρας
Johannes Kastajan skiitan Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen kappeli. Taustalla Athosvuoren huippu.
Johannes Kastajan skiitan Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen kappeli. Taustalla Athosvuoren huippu.
Sijainti Athos, Kreikka Kreikka
Koordinaatit 40°08′37″N, 24°23′03″E
Kirkkokunta ortodoksinen kirkko
Pääluostari Suuri lavra
Tyyppi skiitta, munkkiluostari
Asukkaita 41[1]
Osa Unescon maailmanperintökohdetta
Athosvuori
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Johannes Kastajan skiitta oli alun perin kreikkalainen kelja. Se myytiin romanialaisille munkeille vuonna 1857, jolloin siitä tuli skiitta. Skiitta sijaitsee Suuren lavran ja Pyhän Kolminaisuuden skiitan välissä. Skiitan kirkko (kyriakon) on rakennettu vuonna 1866.[4]

Skiitassa noudatetaan kinobioottista kilvoittelutapaa.[3] Vuonna 2011 skiitassa oli 41 asukasta.[1] Skiitan kirjastossa on 130 käsikirjoitusta ja noin 5 000 painettua kirjaa, joista suuri osa romaniaksi.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  2. Athosvuoren skiitat Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö. Viitattu 14.4.2015.
  3. a b Athoksen luostarit ja skiitat Ortodoksi.net. Viitattu 14.4.2015.
  4. a b The Skete of Saint John the Baptist (Romanian) Mount Athos: The Holy Mountain. Macedonian Heritage. Viitattu 14.4.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa