Johannes Heinonen
Isak Johannes Heinonen (24. kesäkuuta 1892 Turku[1] – 27. tammikuuta 1982[2]) oli lääkintäkenraalimajuri vuodesta 1946. Hän toimi puolustusvoimien ylilääkärinä 1944–1953.[3]
Heinosen vanhemmat olivat Isak Heinonen ja Elin Augusta Eriksson ja puoliso vuodesta 1938 Gunvor Vaenerberg. Heinonen tuli ylioppilaaksi Porin klassillisesta lyseosta 1911 ja valmistui odontologian kandidaatiksi 1915, lääketieteen kandidaatiksi 1915 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1920. Hän teki opinto- ja tutkimusmatkoja moniin Euroopan maihin sekä 1949 Amerikkaan.[4]
Suomen valkoisen kaartin pataljoonan lääkäri Heinonen oli 1922–1927, Viipurin sotilassairaalan ylilääkäri 1927–1939, talvisodan 1939–1940 sotasairaaloiden päällikkölääkäri, Keskussotilassairaala 2:n ylilääkäri 1940–1941, päämajan sota-invalidihuollon tarkastaja 1942–1944, puolustusvoimien ylilääkäri 1944–1953 ja pääesikunnan sotainvalidi-huollon tarkastaja 1944–1950.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kuka kukin on 1954 (Runeberg.org)
- ↑ Johannes Heinosen hautamuistomerkki
- ↑ Facta2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 611
- ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 145-146. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.