Johann David Heinichen

Johann David Heinichen (17. huhtikuuta 1683 Krössuln16. heinäkuuta 1729 Dresden) oli saksalainen säveltäjä ja musiikin teoreetikko. Hän oli melko huonosti tunnettu, kunnes tutkija, kapellimestari Reinhard Goebel ryhtyi 1990-luvulla parantamaan hänen näkyvyyttään.[1]

Heinichenin isä oli pappi. Heinichen lähti vuonna 1695 Leipzigin Thomasschuleen, jossa hän opiskeli Johann Kuhnaun johdolla. Vuonna 1702 hän aloitti Leipzigin yliopistossa lakiopinnot. Hän valmistui vuonna 1706 ja muutti Weissenfelsiin työskentelemään, mutta lähti alalta vuonna 1709 ja muutti Leipzigiin, jossa sävelsi musiikkia Leipzigin oopperalle. Heinichen saavutti menestystä, mutta lähti vuonna 1710 Venetsiaan tutustuakseen italialaisen oopperan tekemiseen. Hän pääsi tällöin tapaamaan Antonio Vivaldin ja ilmeisesti omaksui italialaisen tyylin nopeasti, koska kirjoitti kaksi onnistunutta oopperaa Teatro San Angelolle. Maine kiiri Dresdeniin August II:n korviin, ja tämä palkkasi Heinichenin hoviinsa toimimaan kapellimestarina yhdessä Johann Christoph Schmidtin kanssa. Tässä tehtävässä Heinichen vietti loppuikänsä.[1]

Heinichen sävelsi August II:n hovissa vain yhden oopperan, mutta teki paljon soitinmusiikkia ja hengellistä vokaalimusiikkia, joissa yhdistyvät italialaiset, ranskalaiset ja saksalaiset vaikutteet. Dresdenissä hän myös kirjoitti uusiksi tutkielmansa Der General-Bass in der Composition, jonka aihe on nimensä ilmaisemaa laajempi: teos on sävellysmanuaali ja käsittelee muun muassa tunteiden ilmaisua musiikissa.[1]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa