Johan Strömborg

Johan Efraim Strömborg (28. elokuuta 1842 Toholampi – 24. kesäkuuta 1885 Pietari) oli strömborgilaisuudeksi kutsutun uskonsuuntauksen perustaja.

Strömborg muutti Ylikannuksesta Tampereelle 26. marraskuuta 1862. Strömborg kuului evankelisiin uskoviin ja kävi kotikokouksissa Ison-Pihlmanin luona Kyttälän esikaupungissa. Tampereella Strömborg työskenteli pellavatehtaalla. Strömborg tunnettiin ahkerana raamatuntutkijana ja mietiskelijänä, joka osasi tuoda sanottavansa kauniisti runopukuisena. Strömborg julkaisi v. 1870 Uusia Hengellisiä Virsiä ja Hengelliset Morsiusvirret 1874 1-osan Tampereella ja 2-osan Viipurissa 1877. Vuonna 1873 Strömborg jättäen perheensä sekä työnsä matkusteli eri puolilla Suomea oppiaan levittääkseen.

Strömborgilaisuus

Strömborgilaisuuden syntyä edesauttoi 1840-luvun antinomistisen suuntauksen elpyminen 1860-luvulla Tampereella ja monilla muillakin seuduilla. Strömborgilaisuuden alkuna voidaan pitää evankelististen kristittyjen kokoontumisia työmies Kalle Pihlmannin luona. Joukossa oli nähtävästi myös posteljooni Johan Vesterbackin kokouksien kautta talvella 1863–1864 uskoontulleita nuoria. Pellavatehtaan työmies Johan Strömborg oli yksi heistä.

Vuoden 1870 tienoilla Strömborg oli saanut johtajan aseman Pihlmanin piirissä. Strömborgin oppi perustui kokonaan hänen erikoiseen Ilmestyskirjan selitykseen.

Strömborg oli lukenut Emil Teodor Gestrinin Oletkos Pyhä? -kirjan, jonka johdosta Strömborgin hengellinen näkemys löysi uuden suunnan. Lopullisen uskonkäsityksensä Strömborg muodosti ollessaan kesällä 1872 Messukylän takamaalla Hervannassa neulomassa, silloin Strömborg päätyi sellaiseen näkemykseen, että apostolit olivat erehtyneet ja pois poikenneet totuuden tieltä, sitä varten Jumala oli antanut Ilmestyskirjan, joka johdatti eksyneitä ihmisiä uudelleen totuuteen.

Gestrin arvosteli vuonna 1876 ensimmäisen kerran strömborgilaisia, muun muassa syyttäen heitä lihanpyhyydestä ja valikoivasta raamatunselityksestä.

Strömborgin opin mukaan uskovat ovat pyhiä ja synnittömiä. Opin mukaan Uusi Jerusalem oli jo laskeutunut pyhissä maanpäälle, niin että uskovien elämänkutsumus piti toteutettaman yksinomaan maanpäällä.

Strömborgin laulu kuvaa hyvin selvästi hänen oppiaan: ”Ett’ olen Herran vertainen. Mä olen hänen poikansa Jo iankaikkisuudesta. Täys’ ihminen ja jumala, Herrain herra korkea, Maan ja taivaan haltia! En ota esimerkkiä Mä eksyneistä pyhistä, Suurista enkä pienistä, Ei minuss’ ole syntiä, Ei mitään vanhaa ihmistä, Senlaiset tahdon hyljätä. Siis emme kaipaa kynttilää, Ei opettajaa syntistä.”

Strömborgilaisuudeen oppi sai joitakin kannattajia suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Viipurissa ja Pietarissa. Strömborgilaisuudessa ilmennyt lihallisuus, joka ilmeni luvattomana keskinäisenä rakkautena ja runsaana alkoholin käyttönä, sai aikaan opin kannattajien harventumisen ja lopulta strömborgilaisuus 1880 kuihtui olemattomiin Tampereellakin.

Lähteet

• Kurvinen, Pietari : Fredrik Gabriel Hedberg : Herännäisyys ja evankelinen liike Suomessa , Tampere, 1896
• Armon Sanomat lehti, vuosikerta 1936
• Virkkala, Oiva: Emil Teodor Gestrin ja satakuntalainen pyhä-liike, SHKS, 1970