Johan Sebastian Welhaven
Johan Sebastian Cammermeyer Welhaven (22. joulukuuta 1807 Bergen – 21. lokakuuta 1873 Christiania, Norja[1]) oli norjalainen runoilija ja kirjallisuustieteilijä. Welhaven kritisoi 1800-luvun alkupuolella Henrik Wergelandia, mutta hän kirjoitti itsekin merkittävää runoutta ja kirjallisuustieteellistä tutkimusta. Welhavenin suurimpia ansioita on hänen tutkimuksensa Ewald og de norske Digtere og Digteren fra Alstadhoug, Peder Dass Johannes Ewaldista ja barokkirunouden suuresta nimestä Petter Dassista ja Dassin nostaminen norjalaiseen kirjallisuuden kaanoniin.[1]
| Johan Sebastian Welhaven | |
|---|---|
 omakuva, n. 1825 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. joulukuuta 1807 Bergen |
| Kuollut | 21. lokakuuta 1873 (65 vuotta) Christiania |
| Ammatti | runoilija, kirjallisuudentutkija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | norja |
| Aikakausi | 1832–1863 |
| Kirjallinen suuntaus | kansallisromantiikka, klassismi |
| Esikoisteos | Henrik Wergelands digtekunst (1832) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
ElämäMuokkaa
Welhaven halusi nuorena taidemaalariksilähde?. Hän opiskeli isänsä toivomuksesta Christianiassa teologiaa, mutta opinnot keskeytyivät[2]. Vuonna 1840 Welhaven nimitettiin filosofian yliopistonlehtoriksi Christianian Kuninkaalliseen Fredrikin yliopistoon, vaikka hän ei ollut suorittanut omaa tutkintoaan loppuun. Welhaven oli ensimmäinen, joka luennoi Norjan kirjallisuushistoriasta norjalaisessa yliopistossa.lähde?
Hän työskenteli yliopistonlehtorina ja professorina vuoteen 1868 ja kuoli 1873.[2]
Welhavenin sisaria olivat kirjailija Maren Sars ja salonginpitäjä Elisabeth (Elise) Welhaven.[3]
RunoilijaMuokkaa
Vuonna 1830 taidemaalarin urasta haaveilleenlähde? Welhavenin piirros on yllättäen Henrik Wergelandin 590-sivuisen runoeepoksen Skabelsen, Mennesket og Messias (1830). Welhaven suivaantui Wergelandin teoksesta niin, että jo kuukausi eepoksen ilmestymisen jälkeen julkaistiin Morgenbladetissa Welhavenin kirjoittama nimetön runo ”Til Henrik Wergeland” (”Henrik Wergelandille”), jossa Welhaven hyökkää Wergelandia vastaan ja pitää tämän teosta suorastaan järjenvastaisena.[3] Jälkipolvet muistavatkin Welhavenin ennen kaikkea Wergelandin kilpakumppanina. Kenties juuri tästä innoittuneena Welhaven päätyi itsekin runoilijaksi ja noudatti työssään klassismin muotovaatimuksia ja järki-ihanteita.lähde?
Runojen suomennoksiaMuokkaa
Welhavenin runojen suomennoksia on julkaistu seuraavissa antologioissa:[4]
- Autuas henki, suom. Aale Tynni. Teoksessa Tuhat laulujen vuotta, WSOY, 1957, 1974, 2004
- Teoksessa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1930
- Glaukos, suom. Lauri Viljanen
- Runon henki, suom. Lauri Viljanen
- Syysmietteitä, suom. Lauri Viljanen
- Tasavaltalaiset, suom. Lauri Viljanen
- Norjan aamuhämärä: poleeminen runoelma: katkelmia, suom. Yrjö Jylhä; julkaistu myös teoksessa Veri ja kulta: Yrjö Jylhän suomentamaa maailmanlyriikkaa, Otava, 1954
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Johan Sebastian Welhaven, Store norske leksikon 3.5.2019, viitattu 9.11.2020 (norjaksi)
- ↑ a b Welhaven, Johan Sebastian Nordisk familjebok 31. 1921 (ruotsiksi)
- ↑ a b Johan Sebastian Welhaven, Norsk biografisk leksikon, viitattu 9.11.2020 (norjaksi)
- ↑ Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, Päivitetty 15.10.2020, viitattu 9.11.2020
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johan Sebastian Welhaven Wikimedia Commonsissa
