Johan Puke

Johan Puke (1751 Ronneby1816 Karlskrona) oli ruotsalainen merisotilas, kenraaliadjutantti ja kreivi.[2][3]

Johan Puke, mahdollisesti I. Nathanin maalaus n. 1797.[1]

LapsuusMuokkaa

Johan Puke oli lähtöisin köyhistä oloista. Hän syntyi avioliiton ulkupuolella kapteeni Johan Pukelle. Isä teloitettiin osallisuudesta vallankaappausyritykseen vuonna 1756. Orvoksi jäänyt köyhä poika aloitti merimiesuransa 10-vuotiaana laivapoikana. Hän pääsi pian sisään Karlskronan laivapoikakouluun.[1][4]

SotilasuraMuokkaa

Vuonna 1770 Puke aloitti purjehtimisen hollantilaisilla aluksilla.[4] Vuosina 1771–1774 hän oli brittilaivaston palveluksessa Länsi-Intiassa.[1][3] Tämän jälkeen hän palasi Ruotsiin laivaston konstaapeliksi eli tykinjohtajaksi 1774, ja ylennettiin vuonna 1777 Ruotsin laivaston luutnantiksi.[1][4]

Vuosina 1778–1783 Puke palveli upseerina Ranskan laivastossa Yhdysvaltain vapaussodan aikana, josta sai arvostetun kunniamerkin Pour les mérites militaires.[1][3] Palattuaan Ruotsiin Puke sai vuonna 1784 tehtäväkseen viedä fregatti Sprengtportenilla Ruotsin uuteen siirtomaahan St. Barthélemyn saarelle siirtomaan uuden kuvernöörin ja virkamiehistön.[4]

Kustaan sodassa hän osallistui ensin majurina fregatti Frejan päällikkönä Suursaaren taisteluun 1788. Seuraavana vuonna hän sai everstiluutnantin arvon ja sai komennettavakseen linjalaiva Dristighetenin, jolla hän osallistui Öölannin meritaisteluun heinäkuussa 1789.[4] Seuraavana vuonna Puke komensi Dristigheteniä kärkialuksena Tallinnan-hyökkäyksessä toukokuussa 1790 ja Viipurin kujanjuoksussa heinäkuussa 1790.[1][3] Puken toiminnan ansiosta iso osa venäläisten saartamista Ruotsin laivaston aluksista pääsi pakenemaan Viipurinlahdelta.[4] Ansioistaan Kustaan sodassa hänet aateloitiin 1797 af Puke -nimellä.[1]

Suomen sodassa hän johti Ruotsin laivaston viimeistä sotaretkeä Länsipohjaan vuonna 1809.[2][3][4] Hänet ylennettiin yliamiraaliksi 1812 ja laivaston kenraaliajutantiksi 1813.[2][4] Samana vuonna hän sai valtioneuvoksen arvon.[4] Vuonna 1814 Puke johti Ruotsin laivastoa sotaretkellä Norjaa vastaan.[3][4]

Johan Pukelle myönnettiin kreivin arvo vuonna 1814. Hän kuoli vuonna 1816 Karlskronassa ja haudattiin omistamansa tilan maille Ronnebyn lähelle. Hänen arkkunsa valmistettiin Dristighetetenin kölipuusta.[4]

Jälkipolvien kunnianosoituksetMuokkaa

Johan Puken nimi on jäänyt elämään Ruotsin laivastossa. Vuonna 1837 yhdelle laivaston kuunareista annettiin nimeksi Amiral af Puke, ja toinen Ruotsin vuonna 1940 Italiasta ostamista hävittäjälaivoista sai nimen Puke.[4]

LähteetMuokkaa

  • Norman, Hans, Sjöfärder i Österled. En resa i historien. Forum Navale nr 68. Balkong förlag, 2020.
  • Lappalainen, Jussi T., Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790. SKS, Helsinki 2011.
  • Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6.
  • Skärgårdsflottan. Uppbyggnad, militär användning och förankring i det svenska samhället 1700–1824. Toim. Nordman, Hans, Historiska Media, Lund 2000.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Lappalainen 2011, s. 137.
  2. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6, palsta 1597.
  3. a b c d e f Skärgårdsflottan 2000, s. 146.
  4. a b c d e f g h i j k l Norman 2020, s. 66.

Aiheesta muuallaMuokkaa