Jodipentoksidi
Jodipentoksidi eli dijodipentoksidi tai jodi(V)oksidi (I2O5) on jodin ja hapen muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää hapettimena.
| Jodipentoksidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | I2O5 |
| Moolimassa | 333,8 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 300 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 4,799 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 2534 g/l[2] |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa jodipentoksidi on valkoista kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja liuetessa muodostuu jodihappoa. Jodipentoksidia voidaankin pitää jodihapon anhydridinä. Orgaanisiin liuottimiin aine ei liukene. Jodipentoksidi on voimakas hapetin ja kykenee hapettamaan muun muassa hiilimonoksidin hiilidioksidiksi. Voimakkaasti kuumennettaessa jodipentoksidi hajoaa jodiksi ja hapeksi.[1][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Jodipentoksidia valmistetaan kuumentamalla jodihappoa 200–250 °C:n lämpötilaan tai suoraan alkuaineistaan hehkupurkausputkessa. Jodipentoksidia käytetään määritettäessä hiilimonoksidipitoisuutta. Hiilimonoksidi hapettuu yhdisteen vaikutuksesta jo huoneenlämpötilassa hiilidioksidiksi, joka voidaan johtaa bariumhydroksidiliuokseen ja muodostuneen bariumkarbonaatin määrästä voidaan laskea hiilimonoksidipitoisuus. Yhdistettä voidaan myös käyttää hapettimena orgaanisen kemian synteeseissä.[1][3][5][6]
- 2 HIO3 → I2O5 + H2O
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 543. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–67. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.10.2017). (englanniksi)
- ↑ a b N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 851–853. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ Jodipentoksidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 4.10.2017.
- ↑ a b Bernard Moody: Comparative Inorganic Chemistry, s. 441. Elsevier, 2013. ISBN 9781483280080. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.10.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Tatsuo Kaiho: Iodine Chemistry and Applications, s. 59. John Wiley & Sons, 2014. ISBN 978-1-118-46629-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.10.2017). (englanniksi)