Jersey Joe Walcott

yhdysvaltalainen nyrkkeilijä ja raskaan sarjan maailmanmestari

Jersey Joe Walcott, oikealta nimeltään Arnold Raymond Cream (31. tammikuuta 191425. helmikuuta 1994) oli yhdysvaltalainen nyrkkeilijä ja ammattilaisten raskaan sarjan maailmanmestari.

Jersey Joe Walcott
Jersey Joe Walcott vuonna 1937
Jersey Joe Walcott vuonna 1937
Henkilötiedot
Koko nimi Arnold Raymond Cream
Syntynyt31. tammikuuta 1914
Merchantville, New Jersey
Kuollut25. helmikuuta 1994 (80 vuotta)
Camden, New Jersey
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Nyrkkeilijä
Lempinimi Jersey Joe
Pituus 183 cm
Painoluokka Raskassarja
Kätisyys Oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 71
Voitot 51
– tyrmäysvoitot 32
Tappiot 18
Ratkaisemattomat 2

Walcott aloitti ammattilaisuransa vuonna 16-vuotiaana vuonna 1930, mistä alkoi hänen hidas mutta varma nousunsa kohti maailman huippua. Hän mukaili taiteilijanimensä barbadoslaiselta välisarjan mestarilta Joe Walcottilta. Ensimmäiset ottelunsa huippunimiä vastaan Walcott hävisi, muun muassa kahdesti Tiger Jack Foxille, ja tuli tyrmätyksi myös Abe Simonin toimesta. Läpimurtonsa maailman huipulle Walcott teki vuonna 1945, jolloin hän saavutti voitot useista kovan luokan vastustajista, muiden muassa Joe Baksista, Lee Q. Murraysta, Curtis Sheppardista ja Jimmy Bivinsistä. Seuraavana vuonna hän kärsi tappion entiselle alemman raskaansarjan mestarille Joey Maximille ja raskaansarjan huippunimelle Elmr Raylle, mutta vuonna 1947 kohtasi kummankin uusintaotteluissa ja tällä kertaa voitti molemmat.

Vuoden 1947 joulukuussa Walcott otteli haastajana Joe Louisia vastaan maailmanmestaruudesta Madison Square Gardenissa. Ensimmäisessä ja neljännessä erässä Louis kävi kanveesissa, mutta ottelu kesti lopulta täydet 15 erää ja Louis julistettiin voittajaksi tuomareiden hajaäänipäätöksellä. Walcott kohtasi Louisin uudelleen MM-ottelussa seuraavan vuoden kesäkuussa, mutta tällä kertaa Louis tyrmäsi hänet 11. erässä.

Louisin lopetettua uransa Walcott otteli NBA:n mestaruudesta Ezzard Charlesia vastaan 22. kesäkuuta 1949. Ottelu kesti täydet 15 erää ja Charles julistettiin voittajaksi kaikin tuomariäänin. Tappion jälkeen Walcott otteli parin vuoden ajan tittelittömiä kamppailuja. Hän kävi Euroopassa voittamassa elokuussa 1949 Tukholmassa Ruotsin Olle Tandbergin ja toukokuussa 1950 Mannheimissa nousevan tähden saksalaisen Hein ten Hoffin, jolle tappio oli ammattilaisena ensimmäinen. Vuonna 1950 hän voitti tulevan maailmanmestarin Harold Johnsonin ja pääsi vielä seuraavana vuonna haastamaan Charlesin maailmanmestaruusottelussa peräti kaksi kertaa. Ensimmäinen ottelu maaliskuussa kesti täydet erät ja Ezzard säilytti mestaruutensa kaikin tuomariäänin. Uusintakohtaamisessa heinäkuussa Pittsburghissa peräänantamaton Walcott tyrmäsi Charlesin vasemman käden koukkulyönnillään seitsemännessä erässä ja toteutti unelmansa, raskaan sarjan maailmanmestaruuden voittamisen, viidennellä yrittämällään. Tuolloin, 37-vuotiaana, hän oli kaikkien aikojen vanhin raskaan sarjan maailmanmestaruuden voittanut nyrkkeilijä. Sittemmin vasta 45-vuotiaana tittelin valloittanut George Foreman rikkoi tuon ennätyksen.

Seuraavana kesänä Walcott kohtasi Charlesin neljännen kerran ensimmäisessä puolustusottelussaan ja säilytti mestaruutensa pistevoitolla. Seuraavan kerran Walcott puolusti mestaruuttaan syyskuussa Rocky Marcianoa vastaan ja joutui tyrmätyksi 13. erässä. Walcott yritti vielä seuraavana vuonna saada mestaruuttaan takaisin Marcianolta, mutta tällä kertaa Marciano tyrmäsi hänet heti ensimmäisessä erässä. Walcott lopetti uransa ottelun jälkeen.

Aktiiviuransa jälkeen Walcott jatkoi työskentelyään nyrkkeilyn parissa, aluksi tuomarina (mm. Alin ja Listonin toisessa MM-ottelussa 25.5.1965) ja myöhemmin New Jerseyn osavaltion nyrkkeilyliiton puheenjohtajana. Hänen mainettaan ryvettivät myöhemmässä vaiheessa paljastuneet tiedot lahjusten otosta.

Lähteet

muokkaa