Jean-Marie Leclair
Jean-Marie Leclair l'aîné (1697–1764) oli barokkiviulisti ja säveltäjä. Häntä pidetään ranskalaisen viulukoulun perustajana. Hänen veljensä Jean-Marie Leclair nuorempi (1703–77), Pierre Leclair (1709–84) ja Jean-Benoît Leclair olivat myös muusikkoja.
| Jean-Marie Leclair | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1697 |
| Kuollut | 1764 |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | länsimainen taidemusiikki |
| Soittimet | viulu |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämä muokkaa
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Leclair syntyi Lyonissa. Oltuaan jonkin aikaa Rouenissa tanssijana hänestä tuli Torinon oopperan ensitanssija ja balettimestari. Hän opiskeli Torinossa viulunsoittoa Arcangelo Corellin oppilaan J. B. Somisin, ns. Piemonten viulukoulun perustajan, johdolla. Vuonna 1728 hän tuli Pariisiin, missä hänen taituruutensa sai osakseen huomiota Concert Spirituel -esityksissä. Vuosina 1734–1736 Leclair oli hovikapellin jäsen. Vuonna 1743 hän asettui lopullisesti Pariisiin, missä hänen suojelijanaan oli hänen oppilaansa Gramontin herttua, jonka yksityisteatterin konserttimestarina hän toimi aina kuolemaansa saakka.
Leclair vaikutti Ranskan soitinmusiikkiin sekä viulistina että säveltäjänä. Hänen tekniikkansa oli verrattavissa ajan etevimpien italialaisten viulistien tekniikkaan. Yhdistämällä italialaiset tyylipiirteet ranskalaiseen perinteeseen Leclair saavutti sävellyksissään persoonallisen yhtenäisyyden. Leclairin 12 viulukonserttoa lajinsa ensimmäisinä Ranskassa ovat vertailukelpoiset tuon ajan italialaisten mestarien teosten kanssa. Hänen ainoa oopperansa Scylla et Glaucus (1746) on soinnitukseltaan ja harmoniikaltaan lähellä Rameauta.
Murha muokkaa
Vuonna 1758, toisen avioliiton purkautumisen jälkeen, Leclair osti pienen talon vaaralliselta alueelta Pariisista. Sieltä hänet löydettiin kuoliaaksi puukotettuna lokakuussa vuonna 1764. Vaikka murha on jäänyt selvittämättä, on mahdollista, että tekijä oli hänen ex-vaimonsa – motiivina taloudellinen hyöty – joskin vahvin epäily kohdistuu hänen veljenpoikaansa Guillaume-François Vialiin.