Wikipedia

Jani Komulainen

suomalainen pesäpalloilija
(Ohjattu sivulta Jani Komulainen jr.)
Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1978 syntynyttä pesäpalloilijaa. Vuonna 1975 syntyneestä pesäpalloilijasta katso artikkeli Jani Komulainen (pesäpalloilija, 1975).

Jani Petri Komulainen (s. 3. kesäkuuta 1978) on uransa lopettanut suomalainen pesäpalloilija ja nykyinen pelinjohtaja. Komulainen saavutti pelaajaurallaan ennätykselliset 12 Suomen-mestaruutta ja yhteensä 17 SM-mitalia. Hän pelasi suurimman osan urastaan Sotkamon Jymyssä.[1]

Jani Komulainen Sotkamon Jymyn paidassa.

Komulainen on edustanut lähes koko uransa Sotkamon Jymyä. Edustaessaan Siilinjärven Pesistä kaudella 1998 Komulainen sotkeutui pesäpallon sopupeliskandaaliin.[2] Hän pelaa sisäpelissä useimmiten vaihtajana numeroilla 3 tai 4, mutta häneltä onnistuu myös kotiutus. Ulkokentällä Komulainen pelasi useamman kauden lukkarina, mutta kaudeksi 2009 Komulainen palasi entiselle pelipaikalleen polttolinjaan, koska Sotkamon Jymy hankki syksyllä 2008 toisen varteenotettavan lukkarin, Mikko Lahtisen.[3] Kaudesta 2012 lähtien Komulainen on pelannut vaihtajajokerina. Hän lopetti uransa kauden 2016 jälkeen[1], mutta palasi takaisin pelaamaan Jymyssä elokuussa 2017 kesken kauden.[4] Kauden 2017 päätteeksi ilmoitti jälleen lopettavansa pelaajauransa ja siirtyi Jymyn pelinjohtajaksi kaudelle 2018 ja toimi pelinjohtajana Jymyssä kauden 2022 loppuun asti. 2023 maaliskuussa Komulainen palkattiin Manse PP:n pelinjohtajaksi.[5] Hänen poikansa Aapo Komulainen pelaa Jymyn lukkarina.

Komulainen on ammatiltaan luokanopettaja. Hän on vieraillut Linnan juhlissa kahteen otteeseen, viimeksi vuonna 2015.

Ura

muokkaa

Kausi 1997

muokkaa

Komulainen pelasi ensimmäisen kautensa Superpesiksessä vuonna 1997, kun kesken kauden Asko Tuhkasen tilalle pelinjohtajaksi palannut Juha Tanskanen nosti vielä A-juniori-ikäisen Komulaisen edustusjoukkueeseen jokeripelaajaksi.[6] Hän pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa 29. kesäkuuta Hyvinkäällä. Komulainen löi ottelussa uransa avausjuoksun kotiuttamalla Marko Pääkkösen toisella jaksolla ja keräsi kaksi kärkilyöntipistettä.[7]

Runkosarjassa kolmanneksi sijoittunut Sotkamo voitti välierissä Seinäjoen Komulaisen kolmospuolen läpilyönnin ratkaistessa viidennen välieräottelun toisen jakson ja samalla finaalipaikan.[6] Loppuotteluissa Sotkamo voitti Kiteen Pallon. Komulainen pelasi kaikki ottelunsa jokerina. Runkosarjassa hän pelasi kahdeksan ottelua ja keräsi tilastoihinsa yhdeksän lyötyä ja kolme tuotua juoksua sekä 12 kärkilyöntiä.[8] Pudotuspeleissä hän pelasi 10 ottelua, joissa hän löi kolme juoksua, toi kaksi ja keräsi seitsemän kärkilyöntiä.

Kausi 1998

muokkaa

Kaudeksi 1998 Komulainen lähetettiin hakemaan kokemusta Siilinjärven Pesikseen, jossa tarjolla oli huomattavasti isompi rooli kuin Sotkamon nimekkäässä joukkueessa. Komulainen pelasi kauden pääasiassa kolmosvahtina ja sisäpelissä numerolla kolme tai neljä. Tilastojen valossa kausi oli vaatimaton. 26 ottelussa kertyi neljä lyötyä ja yhdeksän tuotua mutta kärkilyöntejä kertyi jo 100.[8] Joukkueen kausi oli heikko ja SiiPe sijoittui runkosarjassa 12:nneksi. Kaudelle sattui myös pahamaineinen 13. elokuuta pelattu sopupelikierros, jossa Komulaisen sekä muita Siilinjärven pelaajia ja taustahenkilöitä oli voimakkaasti mukana. Komulainen tuomittiin törkeästä petoksesta ja kolmesta avunannosta petokseen neljäksi kuukaudeksi 20 päiväksi vankeuteen.[9]

Kausi 1999

muokkaa

Komulainen palasi takaisin kasvattajaseuraansa Jymyyn ja häntä kaavailtiin alustavasti lukkarin paikalle takaisin polttolinjaan siirtyneen Kari Hakkaraisen tilalle. Komulainen joutui kuitenkin kärsimään runkosarjan alusta viiden ottelun pelikiellon rangaistuksena sopupeliskandaalista. Lukkariksi otettiin pelikiellon ajaksi Ykköspesiksessä Haapajärven Pesä-Kiiloissa uraansa lopettelemassa ollut Matti Iivarinen. Hänen otteisiinsa oltiin niin tyytyväisiä, että hänet pestattiin Jymyn lukkariksi koko loppukaudeksi.[6] Näin ollen Komulainen joutui sopeutumaan ulkokentällä siepparin tonttiin. Sisäpelissä rooli oli kuitenkin suuri ja Komulainen pelasi käytännössä koko kauden numerolla neljä. Komulaisen uran ensimmäinen kunnari Superpesiksessä syntyi 8. heinäkuuta 1999 kotiottelussa Kiteetä vastaan[10].

Sotkamo voitti runkosarjan mutta hävisi puolivälierissä Pattijoen Urheilijoille otteluvoitoin 1–3. Komulaiselle kausi oli sisäpelin osalta jonkin asteinen läpimurto. Runkosarjassa hän kokosi 22 ottelussa 2+26 lyötyä, 25 tuotua ja 106 kärkilyöntiä[8]. Hän sijoittui tehotilastossa 12:nneksi ja oli Jymyn toiseksi paras Jarkko Kokon jälkeen[11].

Kausi 2000

muokkaa

Jani Komulaiselle määrättiin koko kauden 2000 kattava pelikielto vuoden 1998 sopupeliskandaaliin osallistumisesta.

Kausi 2001

muokkaa

Kaudella 2001 Komulainen pelasi sisäpelissä pääasiassa kotiuttajan roolissa vaihdellen numeroilla 4, 5 ja 6 Jarkko Kokon ja Toni Kohosen kanssa. Kausi oli hänen uransa siihen asti paras ja samalla hän saavutti yhden kauden lyötyjen ennätyksensä, 28 ottelussa 3+45=48. Lisäksi tuotuja kertyi 33 ja kärkilyöntejä 142[8]. Ulkopelissä Komulainen toimi pienemmässä roolissa kolmosvahtina.

Sotkamo voitti runkosarjan ja selviytyi loppuotteluihin, joissa se kohtasi kaksi edellistä mestaruutta voittaneen Kiteen. Ensimmäinen ottelu Sotkamossa eteni supervuoropariin, jossa Komulainen kahden palon ajolähtötilanteessa löi viimeisellä lyönnillään kakkosluukusta läpi, tuloksena kunnari ja kaksi tavallista. Kun Kitee ei onnistunut tekemään juoksuja, voitti Jymy ottelun 2–1. Sotkamo vei nimiinsä myös kaksi seuraavaa ottelua ja voitti Suomen mestaruuden otteluvoitoin 3–0. Komulainen teki 9 ottelussa 1+15 lyötyä, 5 tuotua ja 36 kärkilyöntiä[8].

Kausi 2002

muokkaa

Kaudeksi 2002 Komulainen siirtyi uransa päättäneen Kari Hakkaraisen tilalle numerolle kolme Jymyn uudeksi päävaihtajaksi. Komulainen sopeutui uuteen sisäpelirooliinsa hyvin ja kaksikon Jarmo Heikkinen - Mikko Kuosmanen jälkeen lyöminen tuotti kärkilyöntitilaston kuudennen sijan 166 kärkilyönnillä. Lisäksi 29 ottelussa kertyi 2+9 lyötyä ja 39 tuotua[8].

Runkosarjan voittanut Jymy eteni jälleen loppuotteluihin, joissa vastassa oli Pattijoen Urheilijat. Komulainen onnistui jälleen lyömään kunnarin ratkaisten toisen ottelun ensimmäisen jakson kolmosjatkeelta läpi menneellä lyönnillä. Sotkamo voitti mestaruuden toisen kerran peräkkäin voitoin 3–0. Pudotuspeleissä Komulaisen saldo oli 10 ottelua 1+5 lyötyä, 9 tuotua ja 46 kärkilyöntiä[8].

Kausi 2003

muokkaa

Komulainen jatkoi numerolla kolme ja ulkopelissä kolmosvahtina. Sisäpelitilastojen valossa kausi oli hänelle selkeästi aiempia heikompi. 26 ottelussa kertyi 1+4 lyötyä, 21 tuotua ja 137[8] kärkilyöntiä, joka oikeutti seitsemänteen sijaan kärkilyöntitilastossa.[12]

Loppuotteluissa Sotkamo voitti Järvenpään paras kolmesta -sarjassa voitoin 2-0 ja saavutti kolmannen peräkkäisen mestaruuden. Komulainen oli pudotuspeleissä hyvässä vireessä keräten 11 ottelussa 1+7 lyötyä, 15 tuotua ja 69 kärkilyöntiä[8].

Kausi 2004

muokkaa

Alustavasti muualle siirtymistä harkinnut Komulainen päätyi jäämään Sotkamoon, kun hänelle tarjottiin lukkarin paikkaa Toni Kohosen palattua kasvattajaseuraansa Kiteen Palloon.[13] Sisäpelissä Komulainen pelasi numeroilla kaksi ja kolme. Hän kokosi tilastoihinsa 28 ottelussa 4+13 lyötyä, 33 tuotua ja 197 kärkilyöntiä ja saavutti ensi kertaa urallaan kärkilyöntitilaston voiton.[8]

Sotkamo voitti neljännen kerran peräkkäin sekä runkosarjan että Suomen mestaruuden voitettuaan loppuotteluissa Kiteen Pallon. Komulaiselle mestaruus oli uran viides. Pudotuspeleissä hänen saldonsa oli 14 ottelussa 1+8 lyötyä, 18 tuotua ja 90 kärkilyöntiä (1. sija)[8]. Komulainen valittiin kauden päätteeksi myös vuoden pesäpalloilijaksi[14].

Kausi 2005

muokkaa
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Aikamuoto menneeksi.

Jarkko Kokko purki talvella sopimuksensa, jolloin pelinjohtajaksi nimetty Mikko Huotari tarvittiin edelleen lyöjäjokerin rooliin. Asko Tuhkasesta tehtiin kauden alla Jymyn uusi pelinjohtaja.[13] Komulainen jatkoi siitä mihin edelliskaudelle jäi. Runkosarjassa syntyi 25 ottelussa 3+17 lyötyä, 26 tuotua ja 182 kl tuloksena toinen perättäinen kärkilyöntitilaston voitto[8]. Jymystä tuli myös toinen tilastovoittaja Jarmo Heikkisen napatessa etenijäkuninkuuden.[13]

Jymy voitti jälleen runkosarjan ja tällä kertaa myös jatkosarjan. Välierissä vastaan tuli Nurmon Jymy. Sotkamo vei ensimmäisen kamppailun kotonaan, mutta Nurmo puolestaan voitti kaksi seuraavaa. Neljännessä ottelussa Komulainen varmisti kunnarillaan toisen jakson voiton ja sarja eteni ratkaisevaan viidenteen otteluun. Sotkamossa Nurmo vei ensimmäisen jakson, mutta kotijoukkue pakotti kamppailun supervuoropariin voittamalla toisen jakson. Supervuoroparin tasoittavalla kahden palon tilanteessa Antti Piuhola kotiutti Teijo Kankaanpään välilyönnillä ja Nurmo eteni finaaliin. Ensimmäisessä pronssiottelussa Komulainen ratkaisi toisen jakson heti ensimmäisessä vuorossa 1+2 juoksua tuottavalla läpilyönnillä[7]. Toiseen otteluun Hyvinkäälle pettynyt Jymy matkusti henkilöautoilla.[13] Voitokas ottelu merkitsi Komulaiselle uran ensimmäistä pronssimitalia. Pudotuspeleissä saldo oli 14 ottelua 2+7 lyötyä, 17 tuotua ja 94 kl (1. sija)[8]. Komulainen palkittiin kauden päätteeksi parhaalle sisäpelaajalle annettavalla kultaisella mailalla[14].

Kausi 2006

muokkaa

Pelinjohtajaksi palasi yhden välivuoden jälkeen Janne Vuorinen, jonka voimakkaasti ykköskärkeen perustuvan sisäpelitaktiikan tärkein palanen oli Komulainen. Hyvässä vireessä ollut Komulainen pelasi joko numerolla kaksi tai kolme läpi kauden ja saavutti ensimmäisen kerran 200 kärkilyönnin rajapyykin. Tuloksena tilaston voitto 216 kärkilyönnillä. Komulainen sijoittuu lisäksi tehotilastossa kuudenneksi, kun 27 ottelussa kertyi 4+22 lyötyä ja 38 tuotua ja etenijätilastossa neljänneksi. Sotkamo voitti kuudennen kerran peräkkäin runkosarjan.[15]

Pudotuspeleissä Komulainen oli entistäkin hurjemmassa vireessä ja Sotkamo voitti jatkosarjan ennen Kuopiota ja Raahea. Välierissä vastaan tuli tuttu kilpakumppani Kiteen Pallo. Sotkamo voitti ensimmäisen ottelun kotonaan Komulaisen lyötyä 1+2 juoksua[7]. Toinen ottelu Kiteen Rantakentällä ratkesi toisen jakson ensimmäisessä vuorossa Komulaisen 1+2 juoksun arvoiseen läpilyöntiin. Komulainen löi Jymyn kaikkiaan viidestä juoksusta neljä[7]. Jymy voitti sarjan suoraan kolmessa ottelussa ja eteni finaaliin Pattijokea vastaan. Finaalisarja oli tasainen ja kiihkeä. Kaksi ensimmäistä ottelua päättyivät supervuoroparin jälkeen kotivoittoihin. Kolmannessa ottelussa Sotkamossa Komulainen löi 2+2 toi 3 ja kirjautti 14 kärkilyöntiä Jymyn voitettua 2-0[7]. Neljännessä ottelussa Komulainen ratkaisi toisen jakson lyömällä ykköstilanteessa kolmosluukusta läpi, perinteistä kuviota pelanneen Pattijoen kolmospolttajan Kemilän aavistettua keskeen. Pattijoki kuitenkin voitti ottelun kotiutuslyöntikilpailussa, joten sarja eteni viidenteen otteluun. Sotkamo voitti ratkaisevan ottelun kotonaan 1–0 ja nappasi seurahistorian 12. kultamitalin. Komulaiselle mestaruus oli jo kuudes. Finaalit 11 kärkilyönnin keskiarvolla pelanneen Komulaisen saldo pudotuspeleissä on huikea, 15 ottelussa 8+13 lyötyä, 24 tuotua, 137 kärkilyöntiä (1. sija) ja kärkilyöntiprosentti 73,65[8]. Komulainen palkittiin kauden päätteeksi vuoden pesäpalloilijana, vuoden lukkarina sekä kultaisella mailalla[14].

Kausi 2007

muokkaa

Jymyllä on runkosarjassa vaikeuksia ja erityisesti kotiuttaminen takkuilee. Loppukauden aikana paluun kokoonpanoon tekevät edelliskauteen uransa kertaalleen lopettanut Mikko Kuosmanen sekä vuonna 2001 edellisen kerran pelannut nyt lyöjäjokerin roolin ottava Kari Hakkarainen.[13] Ottelussa Kuopiota vastaan 8.7. Komulainen tekee henkilökohtaisen kärkilyönti ennätyksensä 15 kärkilyönnillä. Komulainen pelaa jälleen loistokauden ja voittaa neljännen kerran peräkkäin kärkilyöntitilaston 211 kärkilyönnillä, joka on 44 kl enemmän kuin toiseksi tulevalla Teemu Haatajalla. Tehopisteitä kertyy 26 ottelussa 3+15 lyötyä ja 29 tuotua[8].

Jymy sijoittuu runkosarjassa kolmanneksi, mutta voittaa jatkosarjan ja saa vastaansa välierissä Koskenkorvan Urheilijat. Jymy on sarjassa selkeästi parempi ja voittaa suoraan kolmessa ottelussa. Finaalissa vastassa on Hyvinkää Tahko, jonka Jymy oli kohdannut finaalissa edellisen kerran vuonna 1996. Sotkamo voittaa ensimmäisen ottelun Hiukassa 1–0, mutta Tahko kääntää sarjan edukseen voittamalla kolme seuraavaa peliä ja sitä kautta mestaruuden voitoin 3–1. Hopea on Komulaisen uran ensimmäinen. Pudotuspeleissä hän kirjauttaa saldon 14 ottelua 2+6 lyötyä, 18 tuotua ja 102 kl (2. sija)[8]

Kausi 2008

muokkaa

Jymyn uudeksi pelinjohtajaksi valitaan edelliskauteen uransa päättänyt Mikko Kuosmanen, joka on vastannut jo pitkään joukkueen valmennuksesta.[13] Komulainen pelaa jälleen hyvän kauden erittäin ulkopelipainotteisessa ja vähäjuoksuisessa sarjassa. Viidenteen peräkkäiseen kärkilyöntitilaston voittoon riittää 150 kl. Lisäksi vain 24 ottelua sisältävässä runkosarjassa syntyy 5+8 lyötyä ja 28 tuotua (10. sija)[8]

Jymy sijoittuu runkosarjassa kolmanneksi Raahen ja Kouvolan jälkeen, mutta voittaa jälleen jatkosarjan ja saa siten kotiedun välieriin ja finaaleihin. Välierissä Sotkamo häviää Nurmolle kaksi ensimmäistä ottelua, mutta tiivistää sitten peliään ja voittaa kolme seuraavaa ottelua kaikki jaksoin 1–0 ja etenee kolmannen kerran peräkkäin finaaliin. Vastaan tulee toissa vuoden tapaan Pattijoki. Finaalisarja on erittäin kuumaverinen ja useita provosointiepisodeja sisältävässä sarjassa jaetaan kaikkiaan kolme pelikieltoa.[13] Kumpikin joukkue voittaa kahdesti kotonaan kolmannen ja neljännen ottelun ratketessa vasta kotiutuslyöntikilpailussa, joten edetään jälleen ratkaisevaan viidenteen finaaliin. Pattijoki onnistuu jättämään Sotkamon Hiukassa nollille voittaen ottelun jaksoin 0–1, 0–1 voittaen samalla seurahistorian ensimmäisen mestaruuden. Komulainen ei ole loppupeleissä parhaimmillaan ja lautasen äärelläkin on syötön kanssa vaikeuksia, joista pahimpana esimerkkinä neljännessä finaalissa annettu vapaataivaljuoksu. Pudotuspelien saldo on 17 ottelua 0+3 lyötyä, 14 tuotua ja 90 kl (2. sija)[8].

Kausi 2009

muokkaa

Jymy hankkii uudeksi lukkari Mikko Lahtisen Kuopiosta ja Komulainen siirtyy takaisin polttolinjaan kolmosvahdiksi/kolmospolttajaksi.[3] Runkosarja on jälleen erittäin vähäjuoksuinen eikä yksikään joukkue onnistu ylittämään 200 tehdyn juoksun rajaa. Antti Hartikaisen ja Lauri Suutarisen jälkeen numerolla kolme pelaavan Komulaisen kausi on hyvää keskitasoa. Hän kuitenkin häviää ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen kärkilyöntitilaston voiton, sijoittuen toiseksi Juha Korhosen jälkeen. Runkosarjan saldo on 24 ottelua 2+14 lyötyä, 28 tuotua ja 145 kärkilyöntiä[8].

Jymy sijoittuu runkosarjan tasaisessa kärkikastissa vasta neljänneksi ja saa puolivälierissä vastaansa Kiteen. Jymy on sarjassa parempi voitoin 4–0 ja etenee kymmenettä kertaa peräkkäin välieriin, joissa vastaan asettuu edellisvuoden finaalivastustaja Pattijoki. Tällä kertaa Jymy on parempi suoraan kolmessa ottelussa ja etenee neljättä kertaa peräkkäin finaaliin. Vastustajaksi tulee Toni Kohosen johtama runkosarjan kakkonen Kouvolan Pallonlyöjät, joka voitti joukkeiden molemmat runkosarjakohtaamiset. Jymy onnistuu voittamaan ensimmäisen ottelun Kouvolassa kotiutuslyöntikilpailun jälkeen, mutta häviää toisen ottelun kotonaan 0–1.[7] Jymy kuitenkin voittaa toisen kerran Kouvolassa ja voittaa neljännen ottelun kotonaan 2–0 päästäen kahdessa viimeisessä ottelussa yhteensä vain kaksi juoksua. Komulainen jää finaaleissa tehopisteiden osalta nollille ja kerää vain 18 kl sarjassa. Pudotuspelien saldo seitsemännen mestaruutensa voittaneella Komulaisella on 11 ottelua 0+2 lyötyä, 11 tuotua ja 62 kl (6. sija)[8].

Kausi 2010

muokkaa

Komulainen valittiin kauden alla ensimmäistä kertaa joukkueen kapteeniksi. Komulaisen tilastot paranivat edelliskaudesta selkeästi, vaikka hän kärsi jonkin verran loukkaantumisista ja joutui olemaan yhden ottelun jokerina. Lisäksi normaalisti kolmospolttajana pelannut Komulainen pelasi viimeistä kertaa Superpesisottelun lukkarina tuuratessaan 18.7. Hyvinkäätä vastaan poissa ollutta Mikko Lahtista.[7] Runkosarjan saldo oli 26 ottelua 3+14 lyötyä, 34 tuotua ja 151 kl[8]. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2001 Komulainen ei voittanut Jymyn sisäistä kärkilyöntitilastoa, kun Antti Hartikainen keräsi 162 kl. Koko sarjan tilastossa hän oli kuudes[16].

Runkosarjassa varsin ailahtelevasti varsinkin ulkona pelannut Sotkamo sijoittui Kouvolan ja Vimpelin jälkeen kolmanneksi. Puolivälierissä vastaan asteli Pattijoki. Kohtaaminen oli jo seitsemäs joukkueiden välillä pudotuspeleissä Komulaisen uran aikana. Jymy voitti kaikki kolme ottelua lukemin 2–0 ja eteni välieriin. Siellä vastaan asettui sarjan vaarallisimmalla kärkikaksikolla Sami Haapakoski - Henri Puputti varustettu Vimpelin Veto. Edellisellä kaudella pronssille yltänyt Vimpeli voitti ensimmäisen ottelun Saarikentällä 1–0 ja Sotkamo puolestaan toisen Hiukassa 1–0. Sarja oli kauttaaltaan kiihkeä ja erityisesti kolmannessa ottelussa Vimpelissä tunteet kävivät kuumina. Vimpeli vei ottelusta voiton ja Jymy oli näin ollen kotonaan pakkovoiton edessä. Ottelu eteni kotiutuslyöntikilpailuun, jonka aloittavalla vuorolla Vimpeli onnistui tekemään neljä juoksua. Jymyn pystyessä lähes mahdottomassa tilanteessa vain kahteen, eteni Vimpeli loppuotteluun Kouvolaa vastaan. Pronssiottelussa Jymy kohtasi Oulun Lipon, jonka pelinjohtana toimi Janne Vuorinen. Molemmat joukkueet voittivat kotiottelunsa, joten pronssimitalit menivät Jymylle voitoin 2–1. Mitali oli seuralle 11 perättäinen ja Komulaiselle 10 perättäinen. Loukkaantumisten vaivaaman Komulaisen tehot pudotuspeleissä olivat 10 ottelua 0+7 lyötyä, 9 tuotua ja 55 kl (4. sija)[8]

Kausi 2011

muokkaa

Talven aikana Jymy vahvisti joukkueettaan hankkimalla lopettaneen Mikko Lahtisen tilalle uudeksi lukkariksi viimeksi vuonna 2003 Jymyä edustaneen Toni Kohosen. Lisäksi joukkueeseen liittyi Aki Orava konkurssiin menneestä Oulun Liposta sekä välivuoden pitänyt Mikko Korhonen. Komulainen ja Jymy pelasivat vahvasti ja nappasivat samalla runkosarjan voiton ennen päävastustaja Vimpeliä. Edellisen kerran Sotkamo oli ollut runkosarjan ykkönen vuonna 2006. Komulainen sijoittui kärkilyöntitilastossa 11. ja jääden kymmenen parhaan ulkopuolelle vasta toisen kerran 2000-luvulla[17]. Edellinen kerta oli kaudella 2001. Komulaisen saldo oli 26 ottelussa oli 1+21 lyötyä, 33 tuotua ja 141 kl[8].

Puolivälierissä Sotkamo sai vastaansa Kiteen. Kuten myös runkosarjan lopussa, Komulainen löi pudotuspeleissä numerolla kaksi.[7] Jymyllä oli käytössä kolme etenijäjokeria, jotka käytettiin Hartikaisen ja Komulaisen edessä. Ensimmäisessä ottelussa Komulainen löi yksittäisen ottelun ennätyksensä 2+4 juoksua. Lisäksi hän toi 3 ja saalisti 14 kärkilyöntiä Jymyn murskavoitossa.[7] Kitee kuitenkin voitti yllättäen toisen osaottelun sateisella Rantakentällä. Tämän jälkeen Jymy ei enää herpaantunut vaan vei sarjan nimiinsä voitoin 4–1. Välierissä Jymy selvitti Kouvolan Pallonlyöjät suoraan kolmessa ottelussa ja eteni vuoden tauon jälkeen loppuotteluun. Vimpelin voitettua omassa välieräsarjassaan Raahen, finaaleissa kohtaisivat kauden kaksi selkeästi parasta joukkuetta. Sarjasta muodostui yksi historian tiukimmista ja parhaista. Ensimmäisen ottelun Hiukassa vei Vimpeli supervuoroparin jälkeen. Sotkamo kuitenkin tasoitti sarja voittamalla Saarikentällä tiukan ulkopelikamppailun 0–1 (0–1, 1–1). Vimpeli kuitenkin voitti toistamiseen Hiukassa ja jo toisen kerran ratkaisu tapahtui supervuoroparissa Janne Mäkelän lyödessä voittojuoksun. Läpi pudotuspelien kovassa vedossa ollut Komulainen oli kolmessa ensimmäisessä finaalissa tavallista vaisumpi ja erityisesti ulkopelissä hänelle sattui paljon virheitä. Seuraavaan otteluun hän kuitenkin nosti tasoaan selkeästi niin sisällä kuin ulkona. Komulainen löi elintärkeän ensimmäisen jakson tasoitusjuoksun neljännen tasoittavalla Sotkamon voittaessa Saarikentällä 0–1 (2–2, 2–5)[7]. Ratkaisevaa viidettä finaalia oli Hiukkaan saapunut todistamaan 5 480 henkilöä. Komulainen todisti jälleen kerran olevansa isojen pelien mies lyömällä ensimmäisen jakson neljännen aloittavalla vastustamattomalla kolmosrajaleikkurilla läpi tuloksena 1+2 juoksua[7]. Jakso päättyi lopulta Jymyn 8–1 voittoon. Toisella jaksolla Jymy piti numerot 1–1 ja voitti koko ottelun 1–0. Mestaruus oli Komulaisen uran kahdeksas. Pudotuspelien saldo oli 13 ottelua 3+10 lyötyä, 21 tuotua (3. sija), 77 kl (3. sija) ja kl% 77,00[8].

Kausi 2012

muokkaa

Sotkamo jatkoi uuteen kauteen lähes samalla miehistöllä. Käsivammasta toipuneen Immo Rautiaisen paluu ulkokentälle yhdistettynä 19-vuotiaan Niko Korhosen nousuun aloitusyhdeksikköön mahdollistivat Komulaisen siirtymisen täysin uuteen rooliin jokeripelaajaksi. Pelkästään sisäpeliin keskittyminen oli kokeneelle Komulaiselle uudenlainen haaste. Jokerina Komulainen mahdollisti Jymylle entistä monipuolisemman sisäpelipeluutuksen. Hän sopeutui uuteen rooliin hyvin ja tuloksena oli tilastojen valossa paras kausi sitten vuoden 2006. Saldona 26 ottelussa 4+9 lyötyä, 40 tuotua ja 169 kl[8]. Komulainen teki samalla henkilökohtaisen tuotujen juoksujen ennätyksensä ja sijoittui kärkilyöntitilastossa kolmanneksi[18].

Sotkamo ja Vimpeli olivat runkosarjassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Vain kolme ottelua kauden aikana hävinnyt Sotkamo vei voiton nimiinsä kolmen pisteen erolla Vimpeliin. Pudotuspeleissä Sotkamo päihitti hallitusti ensin Jyväskylän suoraan voitoin 4–0 ja sitten välierissä Raahen voitoin 3–0. Finaalissa vastaan asettui jälleen Vimpeli. Ensimmäinen ottelu ratkesi kotiutuslyöntikilpailussa Jymyn eduksi. Toinen finaali Saarikentällä eteni niin ikään kotiuslyöntikilpailuun, jossa ratkaisujuoksun iski Komulainen kotiuttamalla ensimmäisessä parissa Niilo Piiponniemen välilyönnillä. Kolmannessa finaalissa Komulainen toimi jälleen kerran ratkaisijana lyömällä toisessa vuorossa edellisvuoden finaalin tapaan kolmosrajasta läpi kunnarin ja kahden tavallisen arvoisesti[7]. Sotkamo voitti ottelun jaksoin 2–0 Komulaisen kirjauttaessa tehot 1+4, 2 tuotua ja 10/12 kl[7]. Jälleen kerran loppupeleissä loistoiskussa ollut Komulainen keräsi pudotuspeleissä saldon 10 ottelua 2+12 lyötyä (6. sija), 13 tuotua (6. sija), 72 kl (3. sija) ja kl% 75,79[8]. Komulainen valittiin kauden päätteeksi vuoden jokeriksi[14].

Kausi 2013

muokkaa

Sotkamon joukkue säilyi lähes samana kuin edellisellä kaudella. Suurin muutos oli Jimi Heikkisen lopettaminen. Komulainen jatkoi siitä mihin oli edellisenä vuonna jäänyt. Ollen mailan varressa tasaisen vakuuttava läpi kauden. Dominoivasti pelannut Sotkamo teki sarjassa eniten juoksuja ja päästi vähiten eikä jäänyt runkosarjassa yhdessäkään ottelussa ilman pisteitä.[19] Myös hallimestaruuden puhtaalla pelillä voittanut Sotkamo hävisi koko kauden aikana ainoastaan kaksi peliä. Komulainen kävi kesken kauden myös voittamassa Sotkamolle Kontioiden eli yli 35-vuotiaiden suomenmestaruuden, joten kauden aikana pelaamastaan 43 ottelusta hänen joukkueensa hävisi ainoastaan kaksi. Komulaisen saldo oli 26 ottelussa 3+20 lyötyä, 37 tuotua ja 161 kl (6. sija)[8].

Pudotuspeleissä Sotkamo sai puolivälierissä vastaansa Koskenkorvan Urheilijat. Sarjassa ei ihmeitä nähty ja Sotkamo marssi jatkoon voitoin 3–0. Välierissä Joensuuta vastaan Sotkamo voitti kaksi ensimmäistä ottelua 1–0. Komulaisen lyödessä jälkimmäisessä ottelussa toisella jaksolla kunnarin[7]. Kolmannessa ottelussa Komulainen saavutti ensimmäisenä pelaajana historiassa 1000 kärkilyöntiä pudotuspeleissä. Ottelu oli Komulaisen 168 pudotuspeleissä.[20] Sotkamossa Jymy oli kamppailussa parempi 2–0 ja kolmas peräkkäinen finaalipaikka varmistui voitoin 3-0. Vastaan asettui taas Vimpeli, joka oli runkosarjassa Hiukassa onnistunut katkaisemaan 2011 vuodesta alkaneen 11 ottelun mittaisen tappioputken Jymyä vastaan. Ensimmäinen finaali Sotkamossa eteni supervuoropariin, jonka tasoittavalla Komulainen löi upean kumuran kolmoskulmaan yli Vimpelin kopparin Henri Puputin ratkaisten voiton Jymylle. Komulainen löi ottelussa yhteensä 0+3, toi 2 juoksua ja sai 11 kärkilyöntiä.[7]. Toisessa ottelussa Jymy jätti Vimpelin nollille Saarikentällä ja voitti ottelun 0–2 (0–2, 0–5). Kolmas ottelu Hiukassa eteni jälleen supervuoropariin, jossa Immo Rautiainen torjui ensin Vimpelin yrityksen syöksymällä Janne Mäkelän lyönnin kakkossaumaan kopiksi ja ratkaisi sitten mestaruuden lyömällä voittojuoksun kolmosjatkeelle suuntautuneella viistomailalyönnillä. Kymmenennen mestaruutensa voittanut Komulainen oli pudotuspeleissä jälleen kauden parhaassa iskussa keräten pelkästään finaaleissa 29 kärkilyöntiä[7]. Kaikkiaan saldona 9 ottelua 1+9 lyötyä, 11 tuotua, 76 kl (3. sija) ja kl% 80[8]. Komulainen valittiin kauden päätteeksi pudotuspelien arvokkaimaksi pelaajaksi. Lisäksi hänet palkittiin vuoden jokerina ja kultaisella mailalla[14].

Kausi 2014

muokkaa

Jymy koki muutoksia, kun Mikko Kuosmanen astui alas pelinjohtajan paikalta ja tilalle tuli edelliseen syksyyn uransa päättänyt Mikko Korhonen. Lisäksi Aki Orava siirtyi Alajärvelle. Talven aikana pitkään lopettamista harkinnut Komulainen liittyi joukkueen mukaan vuoden alusta. Jymyn peli kulki heti kauden alusta alkaen ja Niko Korhosen siirryttyä numerolle kaksi, käytettiin Komulaista nyt aiempaa enemmän kotiutustehtävissä. Tuloksena jälleen erittäin laadukas kausi ja suurin lyötyjen juoksujen määrä sitten kauden 2001. 30 ottelua 1+34 lyötyä, 16 tuotua ja 183 kl (4. sija)[8].

Vain kolmesti hävinnyt Sotkamo voitti neljännen kerran peräkkäin runkosarjan ennen toiseksi tullutta Vimpeliä[21]. Pudotuspeleissä Jymyn otteet olivat erittäin vakuuttavia ja puolivälierissä kaatui ensin Kitee 3–0. Välierissä Hyvinkää puolestaan jäi täysin altavastaajaksi ja Sotkamo voitti kolme peliä juoksuerolla 38–8. Finaalit Vimpeliä vastaan olivat myös Jymyn näytöstä. Jymy voitti kaikki kolme peliä jaksoin 2–0 ja voitti neljännen peräkkäisen mestaruuden Hiukassa 4 113 katsojan edessä. Vain yhden jakson pudotuspeleissä hävinnyt Sotkamo oli edellisen kerran hävinnyt pudotuspeleissä vuoden 2011 kolmannessa finaalissa. Ennätyksellinen voittoputki oli nyt 30 ottelun mittainen. Komulaisen saldo pudotuspeleissä oli 9 ottelua 1+12 lyötyä, 9 tuotua, 53 kl (7. sija) ja kl% 66,25[8].

Kausi 2015

muokkaa

Jymyn pelaajisto vaihtui erittäin vähän edellisestä syksystä, mutta Antti Hartikaisen toipuessa keväällä umpisuolileikkauksesta ja Kosti Rautiaisen parannellessa syksyllä leikattua polveaan, otettiin Komulainen sarjan alkuun takaisin ulkokentälle kolmosvahdin tai kolmospolttajan paikalle. Paluu ulkokentälle sujui hyvin ja Roope Korhosen loukkaannuttua toukokuun lopussa Koskenkorvalla, tarvittiin Komulaista ulkokentällä pitkälle heinäkuuta. Myös mailanvarressa tehokkaana ollut Komulainen pelasi lopulta 25 runkosarjan 30 ottelusta ulkokentällä[7], esiintyen numeroilla 3 ja 4. Jymyn kokoonpanon vaihtuvuus kesän mittaan oli muutenkin edellisiin kausiin verrattuna suurta. Ailahtelevasti esiintyneen Sotkamon ulkokentästä lyötiin kesän aikana poikkeuksellisen paljon läpilyöntejä. Kolmen ensimmäisen joukkueen sijoitukset olivat kuitenkin auki ennen viimeistä kierrosta, mutta Vimpelin tyrmättyä Sotkamon Saarikentällä ja Joensuun hakiessa voiton Hyvinkäältä päätyi sarjakärki järjestykseen Vimpeli, Joensuu ja Sotkamo. Komulaisen saldo runkosarjassa oli 30 ottelua 1+36 lyötyä, 30 tuotua, 190 kl (6. sija) ja kl% 71,96 (3. sija)[8].

Pudotuspelien alussa Komulainen siirtyi takaisin jokerirooliin. Puolivälierissä Sotkamo kohtasi pirteän kauden pelanneen Alajärven Ankkurit. Ensimmäinen ottelu Hiukassa oli nihkeä Sotkamon voittaessa 1–0 (2–2, 2–1). Tämän jälkeen Jymy otti sarjan selkeämmin hallintaan, voittaen kaksi seuraavaa kamppailua selkeästi 2–0 ja edeten jatkoon. Välierissä vastaan tuli Joensuun Maila, jonka kanssa runkosarjakohtaamisten voitot menivät tasan 2–2. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010 Jymyllä ei ollut kotietua välierissä ja ensimmäinen ottelu pelattiin Mehtimäellä Joensuussa. Viimeisessä runkosarjakohtaamisessa lievän henkisen yliotteen saanut Sotkamo vei voiton tasaisessa kamppailussa jaksoin 0–1 (2–3, 2–2). Toinen ottelu Hiukassa kääntyi Sotkamolle helposti takaa läpi lipsahtaneen Antti Hartikaisen 1+1 juoksua tuottaneen lyönnin myötä. Koko ottelu Jymylle jaksoin 2-0 (4–1, 4–3). Kolmannen ottelun Joensuussa päättyessä niin ikään 0–2 (0–1, 1–6) Jymylle, etenivät kainuulaiset viidettä kertaa peräkkäin finaaliin.[7]

Vaikka finaaleissa vastaan tuli tuttu Vimpeli, oli asetelma hieman aiemmista vuosista poikkeava. Tällä kertaa Vimpelillä oli kotietu ja se oli myös voittanut kaksi viimeistä runkosarjakohtaamista Saarikentällä selvin numeroin. Ensimmäinen ottelu jatkoi samaa rataa runkosarjan lopun kanssa Vimpeli ratkaisi pelin läpilyönneillä Sotkamon ulkokentän haparoidessa. Lopputuloksen ollessa 2–0 (3–1, 10–6).[7] Samalla päättyi Sotkamon 36 ottelun mittainen voittoputki pudotuspeleissä. Toiseen pelin Sotkamo sai ulkopelinsä raiteilleen ja peittosi Vedon lukemin 2–0 (4–1, 6–3). Pelin jälkeen nousi kohu, kun Komulaisen ja Vimpelin Mikko Rantalahden välisen sananvaihdon väitettiin sisältäneen asiattoman kommentin Komulaiselta. Vaikka huomautus ei kuulunut tv-lähetyksessä eikä katsomoon, Sotkamo julkaisi asiasta tiedotteen, jossa Komulainen pyysi tilannetta anteeksi. Hän oli myös sopinut asian Rantalahden kanssa pelin jälkeen. Asia oli kuitenkin paljon esillä viikon mittaan ja seuraavana lauantaina pelatussa kolmannessa ottelussa Komulainen sai Saarikentän yleisöltä osakseen voimakkaan huuto/buuausmyrskyn. Hän kuitenkin näytti pelissä jälleen kanttinsa lyömällä ensimmäisen jakson toisen tasoittavalla kolmoskoppari Henri Puputin yli pompanneen kumuran, joka tuotti 1+3 juoksua ja ratkaisi jakson Sotkamolle. Toisella jaksolla Sotkamo teki neljännen aloittavalla kuusi juoksua voittaen sitä kautta koko ottelun 0–2 (4–6, 2–6). Neljännessä ottelussa Sotkamossa Komulainen löi ensimmäisellä jaksolla jälleen kerran kolmosrajasta läpi tuloksena uran 25 pudotuspelikunnari ja yhdeksäs loppuotteluissa. Molemmat ovat ennätyksiä. Jymylle 4–0 päättyneen avausjakson jälkeen Vimpeli oli selkä seinää vasten. Kolmannessa vuorossa Henri Puputin lyönti painui keskeltä takaa maisemiin ja pallopojan pysättäessä pallon lyönnistä tuomittiin videotarkistuksen jälkeen 1+3 juoksua. Jaksoi päättyi Vimpelille 1–5 ja edettiin supervuoropariin joka ratkesi tasoittavalla Antti Hartikaisen harhaheittolla Vimpelin eduksi 0–1. Viidettä finaalia oli Saarikentällä seuraamassa 5 010 katsojaa[7]. Ensimmäisellä jaksolla Vimpeli siirtyi Janne Mäkelän kahdella kotiutuksella jo 2–0 johtoon, mutta Sotkamo kiri rinnalle ja ohi. Jakso päättyi lopulta 2–5, Komulaisen näpäyttäessä 2–3 juoksun. Toisella jaksolla edettiin juoksuitta aina neljännen aloittavalle saakka, kunnes Komulainen onnistui kotiuttamaan tappimiehen yli suuntautuneella kumuralla Niilo Piiponniemen. Kosti Rautiainen viimeisteli vielä loppunumeroiksi 0–2 ja Jymy pääsi juhlimaan ensimmäisenä joukkueena historiassa viidettä peräkkäistä mestaruutta. Finaalit olivat kaikkien aikojen runsas juoksuisimmat ja viidessä pelissä syntyi yhteensä 72 juoksua. Loistavat pudotuspelit pelanneelle Komulaiselle mestaruus oli kahdestoista ja hänet valittiin ansaitusti myös pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi[14]. Ainoastaan pudotuspelien toisessa ottelussa Alajärvellä ilman lyötyä juoksua jäänyt Komulainen keräsi saldon 11 ottelua 2+16 lyötyä, 9 tuotua, 71 kl (3. sija) ja kl% 71,00[8]. Lyödyistä 12 syntyi loppuotteluissa.[7]

Kausi 2016

muokkaa

Mikko Kuosmanen palasi takaisin pelinjohtajaksi juniorivalmennukseen keskittyneen Mikko Korhosen tilalle. Joukkueen runko säilyi edelleen samana ja kaudesta 2010 asti kapteenina toiminut Komulainen jatkoi pestissään. Kauden aikana Komulainen saavutti merkittävän virstanpylvään, kun hän 16.7. pelatussa ottelussa Seinäjokea vastaan siirtyi kaikkien aikojen pesispörssissä toiselle sijalle ohi Kari Kuusiniemen. Edellä tilastossa on ainoastaan joukkuetoveri Toni Kohonen. Komulaisen 2705. pesispörssipiste syntyi 1+2 juoksua tuottaneella läpilyönnillä toisella jaksolla.[22] Komulainen löi ottelussa kaikkian 1+5 juoksua ja kyseessä oli kolmas kerta hänen urallaan, kun hän löi yhdessä ottelussa kuusi juoksua[10]. Komulainen pelasi jälleen vakuuttavan kauden eikä 38-vuotiaan otteissa ollut hidastumisen merkkejä. Runkosarjan saldo oli 28 ottelua 2+32 lyötyä, 33 tuotua, 182 kl (5. sija) ja kl% 66,91[8]. Kyseessä oli 14. kerta, kun Komulainen sijoittui kärkilyöntitilastossa kymmenen parhaan joukkoon[23].

Sotkamo sijoittui runkosarjassa toiseksi Vimpelin jälkeen ja kohtasi puolivälierissä Hyvinkään Tahkon. Jymy hallitsi sarjaa ja eteni jatkoon suoraan voitoin 3–0. Välierissä vastaan asettui kolmatta kertaa neljän vuoden sisään Joensuun Maila pelinjohtajanaan Petri Pennanen. Ensimmäinen ottelu Hiukassa oli erittäin tasainen ja ratkesi vasta toisessa kotiutuslyöntikilpailussa Komulaisen ja Roope Korhosen onnistuneilla välilyönneillä. Sotkamon voitettua seuraavat ottelut Mehtimäellä 0–2 (2–3, 1–2) ja Hiukassa 1–0 (3–3, 7–1), meni sarja Jymylle suoraan 3–0[7]. Kuudetta kertaa peräkkäin finaaleissa kohtasivat Sotkamo ja Vimpeli. Ensimmäisessä ottelussa Jymy ei ollut terävimmillään ja Veto nappasi voiton 1-0 (3–0, 2–2). Toinen ottelu Sotkamossa oli kuitenkin Jymyn näytöstä. Komulainen löi viisi juoksua Jymyn voittaessa 2–0 (6–1, 7–1). Kolmas peli Saarikentällä oli Jymyltä suvereeni esitys. Vimpeli jäi kotonaan nollille ottelun päättyessä 0–2 (0–3, 0–4). Neljännessä ottelussa Vimpeli oli kuitenkin uudella ilmeellä mukana. Vimpelin voittaessa ensimmäisen jakson 1–3 ja Sotkamon toisen 5–1 edettiin supervuoropariin. Siinä Janne Mäkelän kotiutus riitti voittoon, kun Sotkamon Roope Korhonen, Toni Kohonen ja Immo Rautiainen eivät onnistuneet omissa yrityksissään. Edettiin siis toisena vuonna peräkkäin ja kolmatta kertaa 2010-luvulla Sotkamon ja Vimpelin väliseen viidenteen loppuotteluun. Tällä kertaa Vimpeli oli ratkaisuhetkillä parempi ja vei voiton lukemin 2–0 (5–3, 1–0). Hopeamitali oli Komulaisen uran kolmas ja yhteensä 17 SM-mitali. Pudotuspelien saldo oli 11 ottelua 0+10 lyötyä, 9 tuotua, 66 kl (5. sija) ja kl% 67,34[8].

Kausi 2017

muokkaa

Komulainen ilmoitti tammikuussa lopettavansa uransa Jymyn nettisivuilla ilmestyneessä jutussa. Kesällä hän toimi Jymyn d-juniorijoukkueen pelinjohtajana ja johdatti pojat Turun suurleirin leirimestaruuteen. Ailahtelevasti esiintynyt Jymyn Superpesisjoukkue oli kärsinyt koko kauden loukkaantumisista ja jatkosarjan ensimmäisessä ottelussa Kouvolaa vastaan loukkaantuivat Saku Hakkarainen, Niko Korhonen sekä Antti Hartikainen. Tämän seurauksena pelinjohtaja Mikko Kuosmanen pyysi Komulaista palaamaan pelikentille auttamaan loukkaantumissumasta kärsinvää joukkuetta. [24] Komulainen teki paluunsa 5.8. kotiottelussa Seinäjokea vastaan ja kirjautti yhden lyödyn, kolme tuotua ja kärkilyönnit 6/10 Seinäjoen voittoon päättyneessä kamppailussa. Jymy voitti kuitenkin loput neljä jatkosarjan otteluaan ja kelvollisesti kentällä esiintynyt Komulainen toi kaivattua johtajuutta joukkueeseen. Komulaisen saldo viidestä jatkosarjan ottelusta oli 0+5 lyötyä, 4 tuotua ja 24 kärkilyöntiä onnistmisprosentilla 61,53 %.

Pudotuspeleissä Sotkamo kohtasi puolivälierissä Seinäjoen JymyJussit. Sotkamo voitti tiukan sarjan lopulta voitoin 3–1. Voittaen kolme kertaa supervuoroparissa. Roope Korhosen toimiessa joka kerta voittojuoksun lyöjänä. Komulainen ei päässyt sarjassa parhaaseen viireeseen ja löi neljässä ottelussa vain kaksi juoksua. Välierissä Sotkamo sai kolmatta kertaa peräkkäin vastaansa Joensuun Mailan. Tällä kertaa kotietu oli Joensuulla, joka vei ensimmäisen ottelun selvästi jaksoin 2–0. Toisessa ottelussa Sotkamossa Joensuu voitti ensimmäisen jakson. Toisella jaksolla Sotkamo siirtyi kahden juoksun johtoon, kunnes Joensuu tasoitti pelin toisessa vuoroparissa. Samassa vuorossa nähtiin kovasti puhuttanut tilanne, jossa kotijoukkueen koppari Jussi Korhonen sieppasi Joensuun Juha Niemen vastustamattomalta näyttäneen jatkekumuran räpyläänsä. Pallo tipahti syöksyn jälkitilanteessa kentän pintaan, mutta vihellys oli jo ehtinyt kuulua. Samalla vieraiden Tuomas Jussila karkasi jo kotiin. Tilanne otettiin takaisin väärän vihellyksen vuoksi, sääntöpykälien mukaisesta, eikä tuomio muuttunut Joensuun protestista huolimatta. Sotkamo voitti lopulta toisen jakson 3–2 ja ratkaisi erittäin jännittävän ottelun edukseen supervuoroparissa Roope Korhosen kotiutuksella. [25] Kolmannessa pelissä Sotkamo ratkaisi ensimmäisen jakson heti ensimmäisessä vuorossa Roope Korhosen kakkosluukku läpilyönnillä syntyneillä neljällä juoksulla ja Komulaisen lyömällä tuplajuoksulla. Toinen jakso päättyi tasan ja Sotkamo siirtyi sarjassa 2–1 johtoon. [26] Neljännessä kamppailussa Sotkamossa hieman alavireisesti esiintynyt Komulainen astui esimmäisen tasoittavalla jälleen tuttuun tyyliin esiin ja löi etutilanteessa pallon kolmosrajasta läpi tuloksena kunnari ja kaksi tavallista. Sotkamo vei koko ottelun lopulta selvin jakson 6–3 ja 7–5, edeten seitsemättä kertaa peräkkäin loppuotteluun.

Kausi huipentui jälleen Sotkamon ja Vimpelin kohtaamiseen. Jymy onnistui voittamaan ensimmäisen ottelun Saarikentällä jaksoin 0–2. Vimpeli kuitenkin tasoitti sarjan voittamalla Hiukassa selkeästi 0–2. Kolmas ottelu Vimpelissä oli erittäin tasainen. Ensimmäisen jakson juoksuin 4–2 vienyt Vimpeli johti toista jaksoa juoksuin 3–0, kunnes kolmannessa vuoroparissa Roope Korhonen onnistui kaventamaan kahdella juoksulla. Neljännen tasoittavalla Komulainen asteli lyömään yhden palon ajolähtöön ja onnistui jälleen kerran tiukassa paikassa kotiuttaen kahdesti. Toinen jakso näin Jymylle 3–4. Supervuorossa jäätiin nollille ja ottelu eteni aina kotiutuslyöntikilpailuun saakka, jossa Vimpeli oli parempi juoksuin 2–1. Neljännessä ottelussa Hiukassa Jymy oli kiinni ensimmäisen jakson voitossa Komulaisen kahdella kotiutuksella, mutta Vimpelin Henri Puputti onnistui kääntämään jakson neljännen tasoittavalla Vimpelille juoksuin 2–3. Toinen jakso oli yhtälailla tiukkaa vääntämistä ja jälleen Vimpeli onnistui kääntämään Jymyn 2–1 johdon edukseen onnistumalla kolmannessa ja neljännessä vuorossa. Ottelu päättyi neljännen tasoittavalla Roope Korhosen yrittäessä karata kakkospesän harhaheitolla suoraan kotipesään saakka. Uransa 18. SM-mitalin saavuttanut Komulainen oli finaaleissa Jymyn parhaimmistoa lyöden neljässä pelissä kuusi juoksua. Komulainen myös toi yhden juoksun ja keräsi 22 kärkilyöntiä. Koko pudotuspelien saldo oli 12 ottelua 1+12 lyötyä, 4 tuotua, 53 kärkilyöntiä ja kl% 53,00. [27]

Pelinjohtajana

muokkaa

Lokakuussa 2020 Jymy ilmoitti että jo kolme edeltävää kautta Jymyn pelinjohtajana toiminut Komulainen jatkaa joukkueen pelinjohtajana myös kaudella 2021.[28]

Vuoden 2021 lokakuussa Jymy ilmoitti Komulaisen jatkosta kaudelle 2022.[29] Kauden 2022 jälkeen Komulaisen oli alun perin tarkoitus pitää välivuosi pelinjohtamisesta mutta maaliskuussa 2023 hän siirtyi tamperelaisen Manse PP:n miesten Superpesis-joukkueen pelinjohtajaksi.[5]

Tilastot

muokkaa
  • Pesispörssipisteet: 2755,7 (kaikkien aikojen tilaston 2. sija) [30][31]

Superpesiksen runkosarja

muokkaa

Superpesiksen pudotuspelit

muokkaa
  • Ottelut: 202 [31]
  • Kärkilyönnit: 1219 [31]
  • Lyödyt juoksut: 25 + 147 [31]
  • Tuodut juoksut: 217 [31]

Saavutukset

muokkaa

Pelaajana

muokkaa

Pelinjohtajana

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Tammilehto, Teemu: Kaikkien aikojen pesäpallomestari Jani Komulainen lopettaa 9.1.2017. Yle. Arkistoitu 12.1.2017. Viitattu 24.1.2017.
  2. ↑ Käräjäoikeuden tuomio sopupelioikeudenkäynnissä (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b Sotkamon Jymy hankki Mikko Lahtisen[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Jättiyllätys: 12-kertainen suomenmestari Jani Komulainen palaa pelikentille iltalehti.fi. Arkistoitu 1.8.2017. Viitattu 1.8.2017.
  5. ↑ a b Jani Komulainen on miesten uusi pelinjohtaja – Manse PP – Tamperelainen pesäpalloseura mansepp.fi. 10.3.2023. Manse PP Edustus ry. Arkistoitu 11.3.2023. Viitattu 11.3.2023.
  6. ↑ a b c 1988-1999: Pesis on Jymyjuttu – Sotkamon Jymy superjymy.fi. Arkistoitu 18.4.2017. Viitattu 31.1.2017.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Pesiksenmaailma/pelaajakortti/janikomulainen/ottelut pesiksenmaailma.fi. Viitattu 31.1.2017.
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah Pesiksenmaailma/pelaajakortit pesiksenmaailma.fi. Viitattu 31.1.2017.
  9. ↑ Pesäpallon sopupeleistä ehdollisia rangaistuksia Yle Urheilu. 4.6.2001. Viitattu 10.7.2024.
  10. ↑ a b Pesiksenmaailma/pelaajakortti/janikomulainen/muut pesiksenmaailma.fi. Viitattu 31.1.2017.
  11. ↑ Pesäpallon tulospalvelu www.pesistulokset.fi. Arkistoitu 5.4.2016. Viitattu 31.1.2017.
  12. ↑ Pesäpallon tulospalvelu www.pesistulokset.fi. Arkistoitu 1.12.2015. Viitattu 31.1.2017.
  13. ↑ a b c d e f g 2000-2008: Uuden ajan alku – Sotkamon Jymy superjymy.fi. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 31.1.2017.
  14. ↑ a b c d e f Jani Komulainen lopettaa uransa – Sotkamon Jymy superjymy.fi. 9.1.2017. Arkistoitu 25.1.2017. Viitattu 31.1.2017.
  15. ↑ Pesäpallon tulospalvelu www.pesistulokset.fi. Arkistoitu 1.12.2015. Viitattu 31.1.2017.
  16. ↑ Pesäpallon tulospalvelu www.pesistulokset.fi. Viitattu 31.1.2017.
  17. ↑ Pesäpallon tulospalvelu www.pesistulokset.fi. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 31.1.2017.
  18. ↑ Pesäpallon tulospalvelu www.pesistulokset.fi. Arkistoitu 1.12.2015. Viitattu 31.1.2017.
  19. ↑ Pesäpallon tulospalvelu www.pesistulokset.fi. Arkistoitu 15.10.2015. Viitattu 31.1.2017.
  20. ↑ Pelipäiväblogi: Uusiutumisen mestari – Sotkamon Jymy superjymy.fi. 1.9.2013. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 31.1.2017.
  21. ↑ Pesäpallon tulospalvelu www.pesistulokset.fi. Arkistoitu 1.8.2015. Viitattu 31.1.2017.
  22. ↑ Komulainen teki retropelissä pesishistoriaa – Sotkamon Jymy superjymy.fi. 16.7.2016. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 31.1.2017.
  23. ↑ Pesäpallon tulospalvelu www.pesistulokset.fi. Viitattu 31.1.2017.
  24. ↑ Jani Komulainen palaa pelikentille www.superjymy.fi. 1.8.2017. Arkistoitu 4.8.2017. Viitattu 26.12.2018.
  25. ↑ Sarja tasoihin tunteella! www.superjymy.fi. 31.8.2017. Arkistoitu 18.1.2021. Viitattu 23.8.2019.
  26. ↑ Rosvo-Roopen kunnari ryöstöretken kivijalkana www.superjymy.fi. 2.9.2017. Arkistoitu 26.1.2021. Viitattu 23.8.2019.
  27. ↑ Pelaajakortit www.pesiksenmaailma.fi. Viitattu 23.8.2019.
  28. ↑ Jani Komulainen jatkaa mestari-Jymyn viuhkassa, sivuraiteelle joutuneen lukkarin sopimus purettiin: "Parempi jatkaa tässä tilanteessa uraa muualla" yle.fi. 5.10.2020. Yleisradio. Arkistoitu 8.10.2020.
  29. ↑ Jani Komulainen jatkaa Jymyn pelinjohtajana – Ville Kotro liittyy joukkueeseen www.superjymy.fi. 27.10.2021. Arkistoitu 27.10.2021. Viitattu 11.3.2023.
  30. ↑ http://www.pesis.fi/pesapalloliitto/historia/pelaajatilastot/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Jani Komulainen lopettaa uransa 9.1.2017. Sotkamon Jymy. Viitattu 25.1.2017.
  32. ↑ a b c d Kaikkien aikojen tilastot (miehet) 4.1.2017. Pesäpalloliitto. Arkistoitu 9.5.2016. Viitattu 25.1.2017.
  33. ↑ a b c Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
  34. ↑ Vuoden jokerit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 25.1.2017.
  35. ↑ http://www.pesis.fi/pesapalloliitto/historia/parhaat-pelaajat-kausittain/vuoden_jokerit/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  36. ↑ http://www.pesis.fi/pesapalloliitto/historia/pelaajatilastot/kuukauden_pelaajat/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  37. ↑ Pelinjohtaja Komulaisen tunteet nousivat pintaan Aapo-pojan Suomen mestaruudesta: "Aika kova jätkä" yle.fi. 26.9.2020. Yleisradio. Arkistoitu 29.9.2020.
  38. ↑ a b https://www.pesis.fi/pesis-info/historia/mitalistit/
  39. ↑ Pelinjohtajat ja ensimmäiset pelaajat nimetty Seinäjoen Itä-Länsi-otteluihin 5.-7.7. superpesis.fi. 10.6.2019. Arkistoitu 13.6.2020.
  40. ↑ Niko Korhonen ja Emma Körkkö vuoden pesäpalloilijat – Körkkö sai jälleen kunniaa kanssapelaajiltaan yle.fi. 16.10.2020. Yleisradio. Arkistoitu 20.10.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa
Edeltäjä:
Mikko Kuosmanen 		Sotkamon Jymyn pelinjohtaja
2018–2022 		Seuraaja:
Mikko Kuosmanen
Edeltäjä:
Toni Kohonen 		Manse PP:n pelinjohtaja
2023- 		Seuraaja:
-
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jani_Komulainen&oldid=22738403”