James Somerville
James Fownes Somerville (17. heinäkuuta 1882 Weybridge, Surrey – 19. maaliskuuta 1949 Dinder House, Somerset) oli brittiläinen amiraali toisen maailmansodan aikana.
Somerville liittyi Kuninkaalliseen laivastoon kadetiksi tammikuussa 1897. Hänestä tuli laivaston johtava radioviestintäasiantuntija, jossa ominaisuudessa hän osallistui muun muassa Gallipolin taisteluun ensimmäisessä maailmansodassa. Sotien välisen ajan Somerville pysyi laivastossa, toimien muun muassa Välimeren laivaston hävittäjäosaston komentajana. Hän sai ylennyksen kontra-amiraaliksi 1938. Seuraavana vuonna hän joutui jäämään varhaiselle eläkkeelle, sillä hänellä todettiin tuberkuloosi.
Diagnoosi oli ollut kuitenkin virheellinen ja Somerville kutsuttiin uudestaan palvelukseen toisen maailmansodan sytyttyä. Hän oli mukana merivoimien tutkan kehittämistyössä ja Dunkerquen evakuoinnissa 1940. Ranskan antauduttua Winston Churchill nimitti Somervillen johtamaan Force H:ta, joka muun muassa tuhosi Ranskan laivaston raskaat yksiköt, ennen kuin natsi-Saksa saisi sota-alukset haltuunsa. Operaatio Catapult oli menestyksekäs, vaikka Somerville rajoitti hyökkäystään säästääkseen ranskalaisten merisotilaiden henkiä. Seuraavaksi Somerville organisoi laivastopommitusoperaation Genovaan sekä osallistui saksalaisen taistelulaiva Bismarckin saalistukseen. Hänen osastonsa suojeli myös Maltan ja Egyptin huoltokuljetuksia.
Maaliskuussa 1942 Somervillestä tuli brittien Itäisen laivaston komentaja. Hän onnistui tuhoamaan joitain japanilaisia sota-aluksia, mutta joutui odottamaan vahvistuksia vuoteen 1944 kyetäkseen toimimaan kunnolla Japanin laivastoa vastaan. Elokuussa 1944 hänen tilalleen astui amiraali Bruce Fraser. Somerville siirtyi brittiläisen Yhdysvaltojen laivastodelegaation johtoon ja hän toimi tehtävässä joulukuuhun 1945. Hänet ylennettiin laivastoamiraaliksi aivan sodan lopulla. Somerville kuoli 1949.
