James Guillaume (16. helmikuuta 1844 Lontoo20. marraskuuta 1916 Pariisi) oli sveitsiläinen anarkisti ja opettaja. Hän oli yksi sosialistisen työväenliikkeen ensimmäisessä internationaalissa mukana olleen radikaalin Juran federaation johtohahmoista.

James Guillaume 1870-luvun alussa.

Elämä

muokkaa

Guillaume syntyi Lontoossa työskennelleen sveitsiläisen kellosepän poikana. Perheen muutettua takaisin kotimaahan, hän opiskeli 1860-luvulla Zürichin yliopistossa filosofiaa ja kirjallisuutta. Guillaume kiinnostui myös työväenliikkeestä ja oli vuonna 1866 mukana perustamassa ensimmäiseen internationaaliin liittynyttä sveitsiläistä osastoa. Kahta vuotta myöhemmin hän alkoi julkaisemaan Le Progrès -lehteä, joka oli ensimmäinen maassa ilmestynyt anarkistinen lehti. Vuonna 1871 Guillaume perusti anarkistisen Juran federaation, johon kuului lähinnä Juran kantonin alueella työskenteleviä kelloseppiä. Seuraavana vuonna järjestetyssä Haagin kongressissa hänen ryhmällään oli merkittävä osuus ensimmäisen internationaalin hajoamiseen, kun Juran federaatio kannatti Karl Marxia vastustanutta Mihail Bakuninia. Pian Haagin kongressin jälkeen Guillaume ja Juran federaatio kutsuivat koolle oman kokouksen, jossa perustettiin Anarkistinen internationaali.

Opettajana työskennellyt Guillaume oli jo 1869 erotettu virastaan poliittisen aktivisminsa vuoksi, jonka jälkeen hän johti pientä kirjapainoa Neuchâtelissa. Vuonna 1878 Guillaumen oli pakko lähteä maanpakoon Pariisiin, jossa hän muun muassa toimitti oppikirjoja. Radikaali poliittinen toiminta oli Pariisin kommuunin jälkeisessä Ranskassa mahdotonta koko 1800-luvun viimeisten vuosikymmenten ajan. Guillaume jatkoi aktivismiaan vasta vuonna 1905, jolloin hän esitteli libertaristisia ajatuksiaan ja oli mukana anarkosyndikalistisessa liikkeessä. Guillaumen pääteoksena pidetään kirjaa L'Internationale: Documents et Souvenirs, jossa hän käsittelee ensimmäistä internationaalia anarkistisesta näkökulmasta.

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa