Jalkanaru
Jalkanaru on metsästyksessä käytetty kettujen pyydystämiseen tarkoitettu vaijerisilmukasta, laukaisimesta ja jousesta koostuva ansa.[1] Joissakin malleissa jousen suojana on lisäksi putki.
Jalkanarun käyttö perustuu kettujen taipumukseen käyttää samaa jälkeä kulkiessaan esimerkiksi haaskalle ja pois sieltä, kun lunta on paljon ja umpihangessa kulkeminen on raskasta. Jalkanarua käytetään kettujen pyyntiin niin, että silmukka asetetaan ketun jäljen ympärille hieman lumen alle piiloon. Jalkanaru kiinnitetään risuun tai jarrukalikkaan, joka hidastaa naruun jääneen ketun kulkua niin, että eläin on mahdollista hiihtää tai juosta kiinni ja lopettaa. Kiinteästi ansaa ei tule kiinnittää, jotta kettu pääsee menemään suojaan eikä hätäänny ja revi itseään.
Kun kettu astuu silmukkaan, laukaisin päästää jousen kiristämään silmukan, jolloin jalkanaru kiristyy niin tiukalle, ettei kettu saa vedettyä käpäläänsä silmukan läpi. Kiristyneen silmukan halkaisijan on lain mukaan oltava vähintään 30 mm, jotta eläimen raaja ei vahingoittuisi.[1] Jalkanaruansa tulee kokea vähintään kerran vuorokaudessa, kuten muutkin elävänä pyytävät ansat. Ansaan jäänyt eläin lopetetaan esimerkiksi haulikolla, pienikaliiperisella kiväärillä tai pistoolilla ampumalla.
Jalkanarupyynnin arvostelijat ovat kiinnittäneet huomiota mm. siihen, että ilveksiä ja susia jää jalkanarupyynnin sallitun saaliin ketun ohella sivusaaliiksi.[2]
Lähteet muokkaa
- Anderson, Janina: Kirjallinen kysymys 592/2010 vp: Jalkanarun kieltäminen metsästyksessä (pdf) (KK 592/2010) Suomen eduskunta. Viitattu 10.7.2013. (suomeksi)
- Luonto-Liitto ja Wild Lynx ry huolestuneita jalkanarupyynnissä esiintulleista suurpetosurmista 10.7.2013. Luontoliitto. (suomeksi)
- Suomen asetuskokoelma A 666/1993. Metsästysasetus 11 §. . (suomeksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b A 666/1993 11 §
- ↑ Luonto-Liitto ja Wild Lynx ry huolestuneita jalkanarupyynnissä esiintulleista suurpetosurmista 10.7.2013. Luontoliitto. Arkistoitu 4.8.2016. (suomeksi)