Jakov Jurovski
Jakov Mihailovitš Jurovski (ven. Яков Михайлович Юровский, 19. kesäkuuta (J: 7. kesäkuuta) 1878 Tomsk – ennen 2. elokuuta 1938 Moskova) oli venäläinen bolševikkivallankumouksellinen, NKP:n jäsen ja toimihenkilö sekä tšekisti. Hänet tunnetaan Venäjän keisarikunnan viimeisen hallitsijan Nikolai II:n perheen ja palveluskunnan teloittajana Jekaterinburgissa heinäkuussa 1918.
Nuoruus muokkaa
Jakov Jurovski syntyi kymmenlapsisen juutalaisen työläisperheen kahdeksantena lapsena siperialaisessa Tomskin kaupungissa ja sai nimen Jankel Haimovitš. Hänen isänsä Haim Itshakovitš oli lasittaja ja äitinsä Ester Moisejevna ompelija. Perhe oli hyvin uskonnollinen, ja isoisä Itshak toimi rabbina Poltavassa. Haim-isä oli karkotettu sieltä Siperiaan varkaudesta syytettynä, ja nuori Jankel sai perinteisen ortodoksijuutalaisen kasvatuksen. Hän opiskeli Tomskin juutalaisessa synagogassa, mutta ei suorittanut kurssiaan loppuun. Nuorukaisena hän valmistui kellosepäksi ja piti vuosina 1891–1892 kelloverstasta Tomskissa. 1904 Jurovski meni naimisiin juutalaisten riittien mukaisesti. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen 1905 ja tutustui henkilökohtaisesti Jakov Sverdloviin. Vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen hän muutti Berliiniin Saksaan, kääntyi perheineen luterilaiseksi ja otti nimen Jakov Mihailovitš. Venäjälle palattuaan hän asui jonkin aikaa Jekaterinodarissa, jossa avasi kellosepän liikkeen, mutta muutti sittemmin Tomskiin. 1912 hänet lähetettiin Jekaterinburgiin vallankumoukselliseen työhön, jonka julkisivuksi hän avasi valokuvaamon kaupunkiin.
Vallankumous ja tsaariperheen murha muokkaa
Helmikuun vallankumouksen jälkeen Jurovskista tuli alueneuvoston jäsen ja lokakuun vallankumouksen myötä hänestä tehtiin Jekaterinburgin oblastin Tšekan lainopillinen aluekomissaari. Kesäkuussa 1918 Jurovski nimitettiin Ipatjevin talon komendantiksi. Talossa pidettiin vankeina Nikolai II:sta ja hänen perhettään, sekä palveluskuntaa. Jurovski sai Uralin Tšekan alueneuvostolta käskyn suorittaa keisariperheen murha kesällä 1918. Jurovski johti teloitusryhmää, joka surmasi tsaariperheen jäsenet ja hautasi ruumiit heinäkuussa 1918.
Jurovski laati teloituksesta ja ruumiiden kätkemisestä yksityiskohtaisen muistion Trotskille. Muistion hiilipaperikopio jäi hänen papereihinsa ja sitä tietä hänen pojalleen, joka luovutti sen aikanaan venäläiselle elokuvaohjaaja Geli Rjaboville.
Jurovskin muistiosta kävi ilmi ettei ruumita hakattukaan kirveillä palasiksi eikä myöskään poltettu täydellisesti tuhkaksi niin kuin amerikkalainen Robert K. Massie oli valheellisesti väittänyt jo vuodesta 1967 asti. Näitä perättömäksi osoittautuneita väitteitä Massie esitti kirjassaan Nikolai ja Aleksandra.[1] Muistiosta selvisi edelleen, että yhdeksän ruumista haudattiin sikojen niityllä tiehen siihen kohtaan mihin auto upposi. Ruumiit valeltiin kauttaaltaan rikkihapolla tunnistamisen estämiseksi (ruumiita ei siis poltettu). Sillä aikaa kun yhteishautaa kaivettiin Jurovskin väitteen mukaan poltettiin hovineiti ja Aleksei.[2] Jurovskilla oli käytettävissä vajaa viisi tuntia aikaa näiden kahden ruumiin polttamiseen.[3] Ihmisruumiin polttaminen ulkoilmassa vaatii kuitenkin 50 tuntia.[4]
Nikolai Sokolov, joka tutki tsaarin, tämän perheen ja palvelijoiden murhaa on kuvattu seisomassa heidän hautansa päällä sikojen niityllä vuonna 1919.[5] Sokolov ei kuitenkaan koskaan kyennyt löytämään tuolloin allaan olevia ruumiita. Tämän seurauksena Sokolov tuli siihen johtopäätökseen, ettei mitään ruumiita ole olemassakaan, vaan ruumiit olivat haihtuneet poltettaessa savuna ilmaan.[6] Lähes 70 vuotta läntinen maailma uskoi sokeasti tähän Sokolovin keksimään mielikuvitukselliseen teoriaan.
Venäjän kansalaissodan jälkeen Jurovski hoiti useita virkoja bolševikkipuolueessa asuen välillä Moskovassa, jossa hän kuoli vuonna 1938 tulehtuneen mahahaavan seurauksena.
Lähteet muokkaa
- Robert K. Massie: Romanovit: Keisariperheen viimeinen luku. Helsinki, Otava, 1996 ISBN 951-1-14275-5
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Jurovskin elämäkerta (englanniksi)
- Окружение царской семьи чекистами / Tsaariperheen murha (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)