Jakob Törning
Jakob Törning (1739–1797) oli ruotsalainen merisotilas ja eversti.[1]
Jakob Törning tuli Uppsalassa opiskeltuaan perämiesoppilaaksi Tukholman laivastoasemalle vuonna 1755. Siellä ollessaan hän osallistui muun muassa Välimeren-purjehdukselle. Hän suoritti aliupseeritutkinnon vuonna 1761 ja nimitettiin luutnantiksi vuonna 1764.[1]
Törning siirrettiin majurina vuonna 1777 Ruotsin armeijan laivaston eli saaristolaivaston Suomen eskaaderiin. Hän osallistui Kustaa III:n sotaan vuosina 1788–1790 Venäjää vastaan.[1][2] Vuonna 1788 hän sieppasi Haminan luona johtamillaan tykkipursilla venäläisen vartioaluksen, minkä johdosta hän sai everstiluutnantin arvon.[1]
Tanskan hyökättyä vuonna 1789 Ruotsiin Törning sai tehtäväkseen puolustaa Bohuslänin rannikkoa Tanskaa vastaan. Tämä varten hän loi Bohuslänin saaristoeskaaderin. Seuraavana vuonna kesäkuussa 1790 hän johdatti eskaaderin Viipurinlahdelle ja oli mukana Viipurin kujanjuoksussa ruotsalaisten murtautuessa ulos Venäjän saarrosta. Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa Törning komensi Ruotsin puolustuksen oikeaa siipeä ja vaikutti merkittävästi ruotsalaisten voittoon venäläisistä. Tästä hänet palkittiin everstin arvolla.[1][2]
Sodan jälkeen Jakob Törning komensi Göteborgin eskaaderia, mutta erosi tehtävästään sairauden vuoksi vuonna 1794.[1]
Lähteet muokkaa
- Lappalainen, Jussi T.: Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. (suomeksi)
- Otavan Iso tietosanakirja. Osa 9. Otava 1966.