Jacques Ignace Hittorff
Jacques Ignace Hittorff, saks. Jakob Ignaz Hittorff, (1792–1867[1]) oli Kölnissä syntynyt mutta Pariisissa kasvatuksensa saanut ranskalainen arkkitehti. Hän oli Charles Percierin oppilas. Hän rakensi yhdessä Jean-Baptiste Lepèren kanssa vuoden 1825 jälkeen Pariisiin neogrec-tyylisen Saint Vincent de Paulin basilikakirkon, jonka uudenlainen värillisyys ja sisustus herättivät aikalaisten ihailun. Place de la Concorden viimeistelykilpailun voitettuaan Hittorff suunnitteli esimerkiksi obeliskin jalustan, molemmat suihkulähteet, kandelaaberit ja sovitti paikoilleen Ranskan kaupunkien patsaat. Hänen viimeinen työnsä Gare du Nord (1863) ylitti mahtavuudellaan kaikki aiemmat asemarakennukset (suuren junahallin jännemitta on 70 metriä).[2]
Hittorffin julkaisuja ovat Architecture moderne de la Sicile (1835, Ludwig von Zanthin kanssa), Architecture antique de la Sicile (1867), Restitution du temple d’Empédocle à Sélinunte (1851) ja Architecture polychrome chez Ies Grecs (1830), joista viimemainittu on löytöihin perustuva, aikanaan tavatonta huomiota ja vastustusta herättänyt tutkielma. Siinä hän osoittii ensimmäisenä kiistattomasti, että kreikkalaiset temppelit olivat alun pitäen olleet värillisiä.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Jakob Ignaz Hittorff Oxford Reference. Viitattu 16.7.2023 (englanniksi)
- ↑ a b Tietosanakirja 1909, osa 11, Hakusana: Hittorff, Jacques Ignace
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jacques Ignace Hittorff Wikimedia Commonsissa
- Ulrich Schläger, Jakob Ignaz Hittorff, der Pariser Stadtbaumeister aus Köln: Auch eine deutsch-französische Geschichte. Paris und Frankreich Blog 14.9.2023. Viitattu 16.7.2023 (saksaksi)