Jacob Niclas Ahlström
Jacob Niclas Ahlström (5. kesäkuuta 1805 Visby – 14. toukokuuta 1857 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Elämä ja ura muokkaa
Ahlström aloitti lapsena viulun-, pianon- ja urkujensoiton. Hän pääsi 12-vuotiaan sijaistamaan urkurina Visbyn tuomiokirkossa. Hän lähti sitten Uppsalan yliopistoon, josta valmistui kameraalitieteissä vuonna 1828. Uppsalassa viettämänään aikana Ahlström oli muusikkona aktiivinen etenkin mieskuorojen toiminnassa. Opintojensa jälkeen hän palasi kotisaarelleen Gotlantiin. Vuonna 1828 Erik Wilhelm Djurströmin johtama teatteriseurue saapui Visbyyn ja teki yhteistyötä myös Ahlströmin kanssa. Ahlström lähti teatteriseurueen mukaan pois Gotlannista ja kiersi sen kanssa kesällä 1830 enimmäkseen eteläisessä Ruotsissa. Tämän jälkeen hän työskenteli muusikkona ja opettajana ensin Karlskronassa ja sitten Västeråsissa. Västeråsissa hän järjesti konsertteja, joissa usein esiintyi pianistina, joskus myös omilla sävellyksillään, kuten A-duuripianokonsertolla (op. 30), joka oli omistettu kruununprinssi Oskarille. Vuonna 1831 Ahlström sai Ruotsin kuninkaallisesta musiikkiakatemiasta musiikkijohtajan arvon sävellystensä ja suositustensa pohjalta. Häneltä puuttui muodollinen musiikkikoulutus, mutta ammattimaisen muusikkokoulutuksen saamisen mahdollisuudet olivat noihin aikoihin Ruotsissa vielä vähäiset.[1]
Vuosina 1842–1854 Ahlström työskenteli Tukholman Nya teaternin (Mindre teatern) orkesterin kapellimestarina. Hän vastasi teatterin musiikista vuoteen 1854, jolloin häntä seurasi August Söderman. Syksystä 1854 lähtien hän työskenteli kuoronjohtajana ja urkurina. Vuonna 1856 Ahlström sai kiinnityksen Ladugårdslandsteaternin kapellimestariksi, jona hän kuitenkin ehti työskennellä vain hyvin lyhyen ajan ennen kuolemaansa. Kuolinvuonnaan 1857 hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi.[1]
Ahlströmin työ Nya teaternissa kuvastaa musiikkielämän silloista laajenemista Ruotsin porvariston keskuudessa. Nya teatern haastoi kuninkaallisen teatterin ja avasi mahdollisuuksia työskennellä muusikkona ja säveltäjänä kuninkaallisten rahoittamien instituutioiden ulkopuolella.[1]
Sävellystuotanto muokkaa
Ahlström sävelsi paljon teoksia mieslaulajien kvarteteille ja mieskuoroille. Yksi hänen kuoroteoksistaan on Hyllningssång till H.M. Konungen, jonka hän sävelsi vapaamuurariloosille Tukholmassa vuonna 1848. Suurin osa Ahlströmin tuotannosta on vuosilta 1842–1854 ja liittyy suoraan hänen työhönsä teatteriorkesterin kapellimestarina. Kaikkiaan hän sävelsi ja sovitti musiikkia yli sataan näytelmään. Komedioiden musiikki koostui enimmäkseen lauluista, mutta vakavissa näytelmissä musiikillinen aines oli vaihtelevampaa ja sisälsi sekä instrumentaali- että vokaalisävellyksiä. Ahlström kierrätti usein uudelleen sovittamiaan melodioita. Uuden musiikin tarve teatterissa oli hyvin suuri, joten kapellimestari pystyi vain satunnaisesti keskittymään suurimuotoisempiin sävellyksiin. Merkittäviä näytelmiä, joihin Ahlström teki musiikkia, olivat Positivhataren (August Blanche, 1843) ja Urdur eller Neckens dotter (Thomas Overskou). Ahlström teki usein yhteistyötä August Blanchen kanssa. Urdur eller Neckens dotter -näytelmässä oli poikkeuksellisen paljon instrumentaalisia välisoittoja, yhteensä viisi.[1]
Ahlströmin laulut saavuttivat suosiota myös porvarillisissa kodeissa, joissa musiikilla oli tärkeä sosiaalinen rooli. Omien laulujensa kokoelmien ohella Ahlström painoi jo suosionsa vakiinnuttaneita kansanlauluja.[1]