Jack Owens
Jack Owens (oik. L. F. Nelson, n. 17. marraskuuta 1904 Bentonia, Mississippi – 9. helmikuuta 1997 Yazoo City, Mississippi[1]) oli yhdysvaltalainen delta blues -kitaristi ja laulaja.
Elämä muokkaa
Owens syntyi Celia Owensille vuonna 1904. Hänen isänsä, sukunimeltään Nelson, jätti Celian Jackin ollessa viisi tai kuusi. Nuori Jack kasvoi näin ollen isoisänsä Samuel Owensin taloudessa. Hän opetteli soittamaan huilua, pianoa ja viulua, mutta kitarasta tuli hänen pääsoittimensa.[2]
Owens elätti itsensä maanviljelyllä, viinan salakaupalla ja viikonloppuisin kapakanpidolla ("juke joint") Bentoniassa suurimman osan elämäänsä. Hän ei levyttänyt ennen 1960-luvun bluesbuumia, jolloin bluestutkija David Evans löysi hänet blueslaulaja Cornelius Brightin ansiosta. Syyskuussa 1966 äänitetyt "B & O Blues" ja "Devil Got My Woman" ilmestyivät Evansin keräämällä Goin' Up the Country -kokoelmalla. Vuonna 1971 ilmestyi Owensin albumi (Bud Spires soitti sillä huuliharppua) It Must Have Been The Devil ja vuonna 1979 albumi Bentonia Country Blues.
Owens esiintyi kuolemaansa saakka musiikkifestivaaleilla Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Hänen musiikkityylinsä muistutti paljon saman kaupungin Skip Jamesin soittotapaa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Richie Unterberger: Jack Owens Allmusic. Viitattu 1.6.2008.
- ↑ Rob Hutten: Remembering Jack Owens hutten.org. Viitattu 1.6.2008.
Aiheesta muualla muokkaa
- Owens Jack Owens AllMusicissa (englanniksi)
- Kuvitettu diskografia