Avaa päävalikko

Työ- ja poliittinen uraMuokkaa

Jõerüüt opiskeli taloustiedettä Tallinnan polyteknisessä instituutissa. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli kirjastonhoitajana ja toimittajana Õhtulehdessä ja Rahva Häälessä, assistenttina, tutkijana ja kustannustoimittajana sekä vuodesta 1977 alkaen Viron SNT:n kirjailijaliitossa.

Neuvostoaikana Jaak Jõerüüt oli 1978–1989 kommunistisen puolueen jäsen. Seuraavasti hän oli 1990–1993 Liberaalidemokraattisen puolueen jäsen, sen jälkeen 1994–2012 Reformipuolueen jäsen. Jõerüüt on ollut myös Eesti Kongressin jäsen.

Jõerüüt astui politiikkaan 1970-luvun lopulla, ollesaan mm Viron SNT:n Kirjailijaliiton puoluesihteeri ja toimi muun muassa Viron SNT:n kulttuuriministerin sijaisena. Hänen diplomaatinuransa alkoi vuonna 1993. Hän toimi maansa Suomen-suurlähettiläänä vuodet 1993–1997, Italian-suurlähettiläänä 1998–2002 ja Kyproksen-suurlähettiläänä 1999–2004, YK-suurlähettiläänä vuonna 2004, Latvian-suurlähettiläänä 2006–2011 ja Ruotsin-suurlähettiläänä 2011–2014. Hän hoiti puolustusministerin tehtävää vuosina 2004–2005 mutta erosi niin kutsutun T-paitaskandaalin takia; hänen seuraajakseen tuli Jürgen Ligi.

Kirjallinen uraMuokkaa

Jõerüüt debytoi runovalikoimalla lehdessä Noorus vuonna 1967 ja julkaisi 1970-luvulla runokokoelmat Kaitsekiht ja Kõne sellel teemal. Hän kuvaa vieraantunutta maailmaa, jossa kaupunki keinotekoisen yhteiskunnan vertauskuvana edustaa ihmisten ja asioiden ruuhkautumista. Sellaisessa maailmassa ”suojakuoren” (kaitsekiht) tarjoaa sisäiseen maailmaansa uppoutuneen yksilön sielunelämä.[1]

Jõerüütin varhaisiin proosateoksiin kuuluvat tarinakokoelma Leping. Õpetajad (1979) ja novellikokoelmat Igavene suvi (1980) ja Meeste tantsud (1984) sekä kaksiosainen romaani Raisakullid (Haaskalinnut) vuosilta 1982–1985. Romaanissaan Jõerüüt tarkastelee 1900-luvun loppupuolen henkistä kriisiä ympäristönään 1970-luvun neuvostokaupunki, jonka absurditeetit korostuvat jälkikäteen luettaessa.[2] Päähenkilöt edustavat älymystöä, ja kirjailija vaatii heiltä eettisyyttä.[3] — Jõerüütille myönnettiin Friedebert Tuglaksen novellipalkinto vuosina 1980 ja 1991 sekä Juhan Smuulin kirjallisuuspalkinto 1983 ”Haaskalintujen” 1. osasta.

Jõerüütin runo- ja proosatyyliä luonnehtivat tiivistynyt ilmaisu, viiltävän viileä ironia, analyyttisuus ja lakonisuus sekä kuvailun yksityiskohtaisuus.[1] Hänen tuotantoaan on käännetty muun muassa suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, englanniksi ja saksaksi.[4] Hän on toiminut myös kirjallisuusarvostelijana.

YksityiselämäMuokkaa

Jaak Jõerüütin puoliso on ollut vuodesta 1974 kirjailija Viivi Luik. Jõerüüt oli vuosina 1978–1989 NKP:n jäsen ja vuodesta 1990 vuoteen 2012 Viron liberaalidemokraattien ja sittemmin Viron reformipuolueen jäsen. Jõerüüt kuuluu katoliseen kirkkoon.[5]

TeoksiaMuokkaa

ViroksiMuokkaa

RunokokoelmiaMuokkaa

  • Kaitsekiht (1975)
  • Kõne sellel teemal (1977)
  • Üks ja ainus: Luuletusi 1967–1971 (1997)
  • Uus raamat (2004)
  • Armastuse laiad, kõrged hooned (2010)

ProosaaMuokkaa

  • Leping. Õpetajad (1979)
  • Igavene suvi (1980)
  • Raisakullid 1–2 (1982–1985)
  • Meeste tantsud (1984)
  • Teateid surmast (1987)
  • Teateid põrgust (1990)
  • Sõber: Valik novelle 1979–2005 (2005)

MuitaMuokkaa

  • Meierkasti Mats (1975) – lastenkirja
  • Autod (1977) – lastenkirja
  • Diplomaat ja mälu (2004) – muistelmateos
  • Poliitiline avaldus: Arvamusi ja kommentaare 1996–2008 (2008) – muistelmateos

Suomennetut teoksetMuokkaa

  • Muuttuvainen: Elämäntaitoja etsimässä. (Muutlik, 2010.) Suomentanut Raija Hämäläinen. Helsinki: Basam Books, 2013. ISBN 978-952-260-154-4.
  • Uusi kirja. (Uus raamat, 2004.) Suomentanut Raija Hämäläinen. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-299-2.

LähteetMuokkaa

  1. a b Kruus, Olav (toim.): Eesti kirjarahva leksikon, s. 149 (H. Rebane). Tallinn: Eesti Raamat 1995.
  2. Veidemann, Rein: 101 Eesti kirjandusteost, s. 182–183. Tallinn: Varrak 2011.
  3. Nirk, Endel: Viron kirjallisuus, s. 297. (Alkuteos: Eesti kirjandus, 1983.) Suomentanut Eva Lille. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1986. ISBN 951-717-443-8.
  4. Nirk, Endel: Viron kirjallisuus, s. 359. (Alkuteos: Eesti kirjandus, 1983.) Suomentanut Eva Lille. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1986. ISBN 951-717-443-8.
  5. Jaak Jõerüüt: valed inimesed. Postimees 21.10.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Jaak Jõerüüt Elo 3/09 (4.5.2009). Tuglas-seura. Viitattu 2.3.2018. (sisältää linkin novelliin Tavallinen päivä)