USS Heywood L. Edwards

USS Heywood L. Edwards (runkonumero DD-663) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1943 vesillelaskettu Fletcher-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

USS Heywood L. Edwards
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Bostonin laivastontelakka, Boston, Massachusetts
Kölinlasku	4. heinäkuuta 1943
Laskettu vesille	6. lokakuuta 1943
Palveluskäyttöön	26. tammikuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä	Japanille 1959
Tekniset tiedot
Uppouma	2 050 t
Pituus	114,7 m
Leveys	12,1 m
Syväys	5,4 m
Koneteho	60 000 shp (45 MW)
Nopeus	35 solmua
Miehistöä	319
Aseistus
Aseistus	5 × 5"/38 tykkiä 4 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä 4 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä 10 × 21" torpedoputkea 6 × syvyyspomminheitintä 2 × syvyyspommikiskoa
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: Fletcher-luokka

Alus tilattiin Bostonin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 4. heinäkuuta 1943. Se laskettiin vesille 6. lokakuuta kumminaan Heywood L. Edwardsin äiti Louise S. Edwards ja otettiin palvelukseen 26. tammikuuta 1944 ensimmäisenä päällikkönään J. W. Boulware.

Palvelus

Bermudalla aloitettiin 26. helmikuuta koeajot, joiden päätyttä aluksen miehistöllä oli tykistöammuntoja Mainen rannikolla. Harjoituksen jälkeen alus liitettiin Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoon, jonne se lähti 16. huhtikuuta Bostonista. Alus läpäisi Panaman kanavan ja vieraili San Diegossa Kaliforniassa ennen saapumistaan Pearl Harboriin 8. toukokuuta. Aluksen miehistö osallistui sotaharjoitukseen vara-amiraali R. K. Turnerin komentaman Task Force 52:n mukana. Alus lähti 29. toukokuuta osaston mukana Pearl Harborista Mariaaneille suojaten kuljetusaluksia. Se osallistui 15. kesäkuuta Saipanin maihinnousuun suojaten maihinnousualueita. Alus oli 21.-30. kesäkuuta tulituessa auttaen merijalkaväen etenemistä, kunnes se 2. heinäkuuta siirtyi USS Montpelierin kanssa tukemaan Tinianin maihinnousua.

Alus palasi 6. heinäkuuta Saipanille tulitukeen. Seuraavana yönä aluksen miehistö sai käsktyn pelastaa joukoistaan eroon joutuneita amerikkalaissotilaita rannan läheisyydestä. Alukselta laskettiin vene, joka nouti 44 sotilasta rannalta kuljettaen heidät lähellä olleisiin maihinnousualuksiin. Alus tuki 19.-21. heinäkuuta Tinianille maihinnousseita joukkoja, kunnes se palasi Saipanille vielä muutamaksi päiväksi ennen lähtöään Eniwetokille 30. heinäkuuta.

Mariaanien alueen varmistamisen jälkeen alus siirrettiin Peleliun operaatioihin. Alus lähti 18. elokuuta maihinnousuharjoitukseen Florida Islandille, mistä se lähti 6. syyskuuta Karoliineille. Alus saapui 11. syyskuuta toiminta-alueelleen, jossa se suojasi saarta tulittavia raskaita aluksia sukellusveneiltä. Alus siirrettiin 13. syyskuuta suojaamaan rannan esteitä raivaavia pioneereja. Maihinnousun alkaessa 15. syyskuuta alus tuki joukkoja tykkitulella ja valaisten aluetta yöllä. Seuraavana päivänä alus tuhosi tykkitulella vihollisen ammusvaraston. Sen miehistö havaitsi 23. syyskuuta merellä joukon viholliselle täydennyksiä kuljettavia veneitä, jotka upotettiin valaisun jälkeen tykkitulella. Aamuun mennessä oli upotettu 14 venettä maihinnousualuksen tukemana, millä estettiin noin 650 japanilaisen maihinnousu.

Operaatiosta vapauduttuaan alus lähti Manukselle, jonne se saapui 1. lokakuuta. Alus liitettiin kontra-amiraali Oldendorfin tulituki osastoon Filippiinien maihinnousuun. Osasto lähti 12. lokakuuta Leyteltä ja tulitti maakohteita 18. alkaen neljä päivää, jona aikana alukset joutuivat toistuvasti ilmahyökkäykseen.

Surigaon salmen taistelussa alus oli 56. hävittäjälaivueen 3. osaston johtoaluksena suojaten risteilijälinjan vasenta sivustaa. Aluksen päällikkö sai 25. lokakuuta hieman kello 03.00 jälkeen käskyn hyökätä, jolloin alus laukaisi torpedonsa USS Leutzenin ja USS Bennionin kanssa vihollisen tykkitulesta huolimatta. Havaintojen mukaan kaksi torpedoa osui taistelulaiva Yamashiroon. Japanilaisten hyökätessä raskaat alukset upottivat ne tykkitulella muutamaa alusta lukuun ottamatta. Taistelun päätyttyä hävittäjä etsi mahdollisia vihollisaluksia ennen paluuta Leytenlahdelle.

Vapauduttuaan operaatiosta alus lähti 25. marraskuuta Manukseen, jonne se saapui 29. marraskuuta. Miehistön levättyä ja korjausten päätyttyä se lähti 15. joulukuuta Palaulle koulutukseen, josta alus lähti 1. tammikuuta 1945 Oldendorfin osaston mukana Lingayenin lahdelle. Torjuttuaan matkalla kamikazehyökkäyksen osasto saapui 6. tammikuuta määränpäähänsä. Alus tuki maihinnousualuetta raivanneita pioneereja ja 9. tammikuuta alkanutta maihinnousua tykkitulella, kunnes se lähti 22. tammikuuta Ulithiin.

Alus osallistui Iwo Jiman maihinnousun harjoituksiin 12.-14. helmikuuta, minkä jälkeen se suojasi raskaiden pinta-alusten matkan tulivalmistelu alueelle. Merijalkaväen aloittaessa maihinnousun 19. helmikuuta alus oli tulituessa, kunnes se lähti 27. Saipanille ja edelleen Ulithille. Alus lähti 21. maaliskuuta Ulithilta Okinawan maihinnousualueelle, jonne se saapui neljä päivää myöhemmin. Alus suojasi jälleen raivaus- ja tiedusteluosastoja Kerama Rettossa, joka vallattiin. Alus joutui 27. maaliskuuta kamikazehyökkäykseen valmistauduttaessa Okinawan valtaukseen. Alus suojasi 30. maaliskuuta raivausosastoja ja tulitti lentokentän aluetta. Seuraavana päivänä se tulitti maihinnousualueita. USS Longshawn ajettua 18. toukokuuta karille alus eliminoi tykkitulella rannikkopatterit, jotka tulittivat karilla olevaa alusta. Alus jatkoi tulituessa ja ilmavalvontatehtävissä, kunnes se lähti 28. heinäkuuta Leytenlahdelle.

Alus saapui 2. elokuuta Leytenlahdelle ja oltuaan Saipanilla ja Eniwetokilla se lähti 29. elokuuta Japaniin. Alus suojasi 6. syyskuuta Ominaton alueen miehitystä, mistä se lähti 22. lokakuuta Pearl Harborin kautta Yhdysvaltoihin. Alus saapui 10. marraskuuta Seattleen, missä se poistettiin 1. heinäkuuta 1946 palveluksesta ja sijoitettiin Long Beachiin Tyynenmeren laivaston reserviin. Alus luovutettiin 10. maaliskuuta 1959 Japanille MDAP-sopimuksen mukaisesti.

JDS Ariake

JDS Ariake ja JDS Yūgure laivastovierailulla Kanadan Esquimaltissa elokuussa 1964.

Alus hinattiin Japaniin, missä se liitettiin Japanin meri-itsepuolustusvoimiin nimellä JDS Ariake runkonumerolla DD-183. Alus modernisoitiin maaliskuussa 1963, jolloin siltarakenne uusittiin, suurennettiin taistelunjohtokeskusta, asennettiin uudet tutkat ja kolmijalkainen masto.

Lisäksi alukselta poistettiin 5 tuuman tykkitorni No.3, millä laskettiin alusten painopistettä. Alus poistettiin palveluksesta 1974.

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)