Jänikset (suku)

Jänikset (Lepus) on jäniseläinten suku, johon kuuluu noin 30 lajia. Lajien esiintymisalue on laaja ja taksonomia kiistanalainen, sillä ei ole selvää mitkä ovat alalajeja, mitkä varsinaisia lajeja.[1] Niitä on aiemmin jaettu kahdeksaan alasukuun, mutta jaosta on nyttemmin luovuttu.[2]

Jänikset
Rusakko
Rusakko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jäniseläimet Lagomorpha
Heimo: Jänikset Leporidae
Suku: Jänikset Lepus
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Jänikset (suku) Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jänikset (suku) Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Jäniksillä on yleisesti ottaen pitemmät korvat, pitemmät takajalat ja hiukan pitempi häntä kuin muilla jäniseläimillä.[3] Suvussa on kaksi mustaa lajia, muiden väritys on tyypillisesti ”agouti”, eli selästä harmaanruskea ja vatsapuolelta hyvin vaalea. Pohjoisen ja vuoristoalueiden lajit vaihtavat väriä talvisin valkoiseksi.[2]

Tyypillisesti jänikset ovat suurempia kylmemmässä ilmastossa siten, että pohjoiset lajit painavat noin viisi kilogrammaa, lauhkean ilmaston jänikset noin kolme kilogrammaa ja päiväntasaajan seudun jänikset noin kaksi kilogrammaa.[2] Suvun pienin laji on kuitenkin lumikenkäjänis, joka on 36–52 senttimetriä pitkä ja painaa noin 1,3 kilogrammaa.[4] Suurimpiin lajeihin kuuluu napajänis, joka voi kasvaa 68 senttimetriä pitkäksi[5] ja painaa jopa seitsemän kilogrammaa.[6]

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Jäniksiä tavataan kaikkialla Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa, Grönlannissa ja Pohjois-Amerikassa. Useimmat lajit viihtyvät aukeissa maisemissa.[7] Perinteisen maanviljelyn aukeat maisemat ovat sopineet niille hyvin, mutta tehomaaviljelyn käyttämät aineet ovat haitaksi.[2]

Ravinto ja käyttäytyminenMuokkaa

Jänikset ovat lähes poikkeuksetta kasvinsyöjiä. Ne nöpöttävät päiväsaikaan piilossa pensaikossa ja juoksevat pakoon avoimelle alueelle vaaran uhatessa, toisin kuin kanit, jotka pakenevat koloihin.[8] Useimmat jänisnaaraat saavat vuodessa noin kymmenen poikasta, mutta pohjoisessa on tyypillisempää, että syntyy muutamia suurehkoja poikueita, kun taas etelässä poikaset syntyvät yksi tai kaksi kerrallaan.[9]

LajitMuokkaa

Jänisten sukuun kuuluu Animal Diversity Webin mukaan seuraavat lajit:[10][11]

LähteetMuokkaa

  • Flux, John E. C. & Aneermann, Renate: Chapter 4: The Hares and Jackrabbits, s. 61–95. Teoksessa Chapman, Joseph A. & Flux, John E. C. (toim.): Rabbits, Hares and Pikas – Status Survey and Conservation Action Plan. IUCN. ISBN 2831700191. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.5.2015). (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Kingdon et al.: Mammals of Africa, Volumes 1–6, s. 698. A & C Black, 2013. ISBN 9781408189962. Google Books (viitattu 21.5.2015).
  2. a b c d Flux & Aneerman, s. 61.
  3. Hare (genus Lepus) Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.5.2015. (englanniksi)
  4. Snowshoe hare (Lepus americanus) ARKive. Viitattu 21.5.2015.
  5. Lepus arcticus IUCN. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  6. Arctic Hare National Geographic. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  7. Barnosky, Anthony D.: Biodiversity Response to Climate Change in the Middle Pleistocene: The Porcupine Cave Fauna from Colorado, s. 165. University of California Press, 2004. ISBN 9780520240827. Google Books (viitattu 21.5.2015).
  8. Flux & Aneerman, s. 62.
  9. Flux & Aneerman, s. 63.
  10. Lepus – common hares and jackrabbits ADW. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
  11. Nisäkkäiden suomenkieliset nime (silloin kun on esitetty uusi ja vanha nimi rinnan, on valittu vanha; ehdotukset suluissa) Luonnontieteellinen museo. Viitattu 21.5.2015.