Iwasawan teoria

matemaattinen teoria

Lukuteoriassa Iwasawan teoria on objektien aritmeettisten ominaisuuksien tutkimista lukukuntien kuntalaajennusten jonojen suhteen. Se alkoi kuin ideaaliluokkaryhmien Galois'n modulien teorian avulla, jonka tutkimisen käynnisti Kenkichi Iwasawa vuonna 1959[1] osana syklotomisten kuntien teoriaa. 1970-luvun alussa Barry Mazur tutki Iwasawan teorian yleistyksiä Abelin varistoihin. 1990-luvun alussa Ralph Greenberg on tutkinut Iwasawan teoriaa motiiveihin.

FormuloiminenMuokkaa

Iwasawa tutki niin sanottuja  -laajennuksia. Nämä ovat lukukuntien   äärettömiä laajennuksia, joiden Galois'n ryhmä   on isomorfinen p-aditisten lukujen additiivisen ryhmän kanssa jollakin alkuluvulla p. Jokainen  :n suljettu aliryhmä on muotoa  , joten Galois'n teorian mukaan  -laajennus   on sama asia kuin kuntalaajennusten muodostama torni  , missä  . Iwasawa tutki klassisia Galois'n moduleja kuntien   suhteen, missä hän tutki modulien rakennetta kunnan   suhteen.

Yleisemmin Iwasawan teoria tutkii Galois'n modulien rakennetta yli sellaisten laajennusten suhteen, joiden Galois'n ryhmä on p-aditinen Lien ryhmä.

EsimerkkiMuokkaa

Olkoon p alkuluku ja olkoon K = Qp) kunta, jonka virittää Q:n suhteen p:s ykkösenjuuri. Iwasawa tutki seuraavaa lukukuntien laajennusten jonoa:

 

missä   on kunta, joka on saatu liittämällä  :hon pn+1 ykkösen juurta ja  . Siitä, että   seuraa, äärettömän Galois'n teorian avulla, että   on isomorfinen  :n kanssa. Saadakseen mielenkiintoisen Galois'n modulin Iwasawa tutki  :n ideaaliluokkaryhmää, ja otti sen p-torsio-osan  . On olemassa mielenkiintoisia normikuvauksia   aina kun  , ja näistä saadaan tietoa ottamalla käänteinen systeemi. Jos asetetaan  , ei ole vaikeaa nähdä käänteisen raja-arvon konstruktion avulla, että   on moduli  :n suhteen. Itse asiassa   on moduli Iwasawan algebran   suhteen. Tämä on 2-uloitteinen, säännöllinen lokaali rengas, joten voidaan kuvailla moduleja sen suhteen. Tästä kuvauksesta on mahdollista saada tietoa  :n luokkaryhmän p-osasta.

Tämän motivaatio on se, että p-torsio osa  :n ideaaliluokkaryhmästä on jo tunnistetu Kummerin tekemänä, ja tämä oli pääasiallinen este hänen keksimälleen yritykselle todistaa Fermat'n suuri lause.

Yhteydet p-aditiseen analyysiinMuokkaa

1950-luvun alusta merkittävä teoria on kehitetty. Pääyhteys modulien teorian ja p-aditisten L-funktioiden välille kehitti 1960-luvulla Kubota ja Leopold. Leopold aloitti Bernoullin luvuista ja käytti interpolaatiota määritellessään p-aditiset analogiset käsitteet Dirichlet'n L-funktioille. Tuli selväksi, että teorialla oli edellytyksiä yleistää vuosisadan vanhoja tuloksia säännöllisistä alkuluvuista.

Iwasawa formuloi Iwasawan teorian pääotaksuman otaksumalla, että kaksi metodia jotka määrittelevät p-aditiset L-funktiot (moduliteoreettinen ja interpolaation avulla) vastaisivat toisiaan kunhan ovat hyvin määriteltyjä. Tämän todistivat Mazur ja Wiles[2] rationaaliluvuille vuonna 1984 ja Wiles todisti saman totaalisille reaalilukukunnille vuonna 1990.[3] Näitä todistuksiaan käytti hyväkseen Ken Ribet kun hän todisti käänteisen tuloksen Herbrandin lauselle, niin sanotun Herbrandin–Ribetin lauseen.

Karl Rubin löysi paljon alkeellisemman todistuksen Mazurin–Wilesin lauseelle käyttämällä hyväksi Kolyvaginin Eulerin systeemejä, jotka on selitetty Langin[4] ja Washingtonin[5] kirjoissa, ja joista on myöhemmin todistettu muita yleistyksiä pääotaksumasta imaginaarisille neliöllisille kunnille.

YleistyksiäMuokkaa

Äärettömän tornin Galois'n ryhmä, alkukuntaa ja aritmeettistä modulia voidaan vaihdella. Kussakin tapauksessa saadaan pääotaksuma, joka kytkee yhtee tornit ja p-aditiset L-funktiot.

Vuonna 2002 Chris Skinner ja Eric Urban väittivät löytäneensä pääotaksuma todistuksen takauksessa GL(2). Vuonna 2010 he julkaisivat artikkelin vertaisarvioitavaksi.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Kenkichi Iwasawa, On Γ-extensions of algebraic number fields, Bulletin of the American Mathematical Society, issn=0002-9904, volume=65, issue=4, sivut 183–226
  2. Mazur, Barry & Wiles, Andrew: Class fields of abelian extensions of Q, doi=10.1007/BF01388599,1984,Inventiones Mathematicae, issn=0020-9910, volume=76,issue=2,sivut=179–330
  3. Wiles, Andrew 1990: The Iwasawa Conjecture for Totally Real Fields, Annals of Mathematics, vol 131, issue 3, sivut 493–540, doi 10.2307/1971468
  4. Lang: Cyclotomic fields I and II
  5. Washington: Introduction to cyclotomic fields
  6. Skinne, Chris & Urban, Eric: The Iwasawa main conjectures for GL2, 2010, http://www.math.columbia.edu/%7Eurban/eurp/MC.pdf sivu 219.

Aiheesta muuallaMuokkaa

de Shalit, Ehud: Iwasawa theory of elliptic curves with complex multiplication. p-adic L functions, Perspectives in Mathematics, vol=3, Academic Press, 1987, isbn=0-12-210255-X, zbl=0674.12004

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Iwasawa theory