Itävallan maantiede

Itävallan maantieteen tärkeimmät piirteet ovat Alpit ja Tonava.[1] Maan 83 858 neliökilometrin kokonaispinta-alasta yli 46 prosenttia on metsää; niittyä tai laidunmaata on noin 24 prosenttia ja viljelyskäytössä on noin 18 prosenttia maasta. Itävalta on sisämaavaltio;[2] sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Tšekki, koillisessa Slovakia, idässä Unkari, etelässä Slovenia, lounaassa Italia, lännessä Sveitsi ja Liechtenstein sekä luoteessa Saksa.[3]

Itävallan maantiede
kartta
kartta
Maanosa Eurooppa
Naapurimaat Slovakia, Liechtenstein, Sveitsi, Tšekki, Slovenia, Unkari, Italia ja Saksa.
Tilastot
Pinta-ala 83 858 km²
Rajan pituus 2 562 km
Ennätykset
Korkein kohta Großglockner, 3 798 m
Matalin kohta Neusiedler See, 115 m
Pisin joki Tonava, 2 857 km
Suurin järvi Bodenjärvi, 571 km²
Ilmasto
Ilmasto mannerilmasto
Luonnonvarat
Luonnonvarat kupari, kivihiili, öljy, ligniitti, rautamalmi, puu

Alpit peittävät 62 prosenttia Itävallan pinta-alasta. Loppuosakin on varsin kukkulaista: Tonavan laakso ja Alppien pohjoinen reuna-alue, matalampi alue maan itä- ja koillisosassa sekä Alppien reuna-alue niiden eteläpuolella.[1] Maan korkein kohta on Alpeilla sijaitseva Großglockner, 3 798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein on Wildspitze, 3 774 metriä. Matalin paikka on Neusiedler See 115 metriä Adrianmeren pinnan yläpuolella.[4]

IlmastoMuokkaa

Suurten korkeuserojen takia sää ja ilmasto voivat muuttua rajusti pienelläkin matkalla. Talvet ovat kylmiä kaikkialla. Suurimmat sademäärät saadaan kesäkuukausina, mutta koska sateet tulevat silloin ukkosluontoisina kuuroina, sateinen sää ei kestä kauan. Talvisaikaan ylhäällä Alpeilla sää on keskimäärin aurinkoisempaa kuin laaksoissa, joissa on useammin pilvistä ja sumuista. Kesällä taas laaksoissa on useammin aurinkoista, silloinkin kun vuorenhuiput jäävät pilvien sisään. Alppien keskiosassa esiintyy ajoittain lämmin ja kuiva föhntuuli.[5] Vallitseva tuulensuunta on lännestä, minkä vuoksi maan länsiosat ovat myös kosteampia kuin itäosat.[3]

Alangoilla ja maan vuoristoisessa itäosassa keskilämpötila vaihtelee tammikuun −1 asteesta heinäkuun 20 asteeseen. Yli 3 000 metrin korkeudella on kylmempää: keskilämpötila on tammikuussa noin −11 astetta ja lumipeite on kolme metriä paksu, heinäkuussa keskilämpötila on kaksi astetta ja lumipeite on puolitoistametrinen.[3]

VesistötMuokkaa

Itävallassa on runsaasti järviä, joista monet ovat peräisin pleistoseenikaudelta 2 600 000–11 700 vuoden takaa. Suurimmat järvet, joista kumpikin tosin sijaitsevat osin naapurimaiden puolella, ovat Bodensee ja soinen Neusiedlerjärvi idässä Unkarin rajalla.[3] Muita järviä ovat muun muassa Wolfgangsee, Wörthersee ja Mondsee, jokia taas Tonava, Mur, Drava ja Inn.lähde?

Lähes koko Itävallan alue kuuluu Tonavan valuma-alueeseen. Mustanmeren ja Pohjanmeren välinen vedenjakaja kulkee Pohjois-Itävallan poikki paikoin vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Tonavasta, kun taas Atlantin ja Välimeren välinen vedenjakaja osuu yksiin Itävallan poliittisen länsirajan kanssa.[3]

Baijeriin vuonna 1992 valmistunut kanava yhdistää Tonavan Reiniin ja Mainiin, ja muodostaa siten vesireitin Pohjanmereltä Mustallemerelle. Alppien vedenjakajan pohjoispuolen joet ovat Tonavan sivujokia ja laskevat suoraan Tonavaan, kun taas maan keski- ja itäosan joet virtaavat etelään ja yhtyvät Serbiassa Dravaan, joka vie niiden vedet Tonavaan.[1]

Luonto ja luonnonsuojeluMuokkaa

 
Huhtikuista metsää Itävallassa.
 
Itävaltalaista ketokasvillisuutta.

Itävallan eläimistö on tyypillisen keskieurooppalaista: jäniksiä, saksanhirviä, fasaaneja, kettuja, mäyriä, näätiä ja peltopyitä sekä joutsenia ja kattohaikaroita[3]. Vuoristoissa elävät muun muassa gemssi, alppimurmeli, kotka ja naakka. Pannonian alueelle luonteenomaisia ovat Neusiedlerjärven ruovikoissa viihtyvät kahlaajalintujen parvet. Viime vuosina maan keski- ja eteläosien metsissä on jälleen tavattu joitakin karhuja.[6] Metsästys on rajoitettu tiettyihin vuodenaikoihin, ja peurat ja jänikset ovat yleisimpiä saaliita. Kalastoon kuuluvat lohi ja kirjolohi, harjus, hauki, ahven ja karppi.[3]

Suurten korkeuserojen vuoksi kasvillisuus on monimuotoista. Itävalta on Euroopan metsäisimpiä maita. Tyypillisiä ovat tammen ja pyökin hallitsemat lehtimetsät tai kuusen ja pyökin hallitsemat sekametsät; korkeammalla on myös havumetsiä, joiden valtalajeja ovat kuusi, lehtikuusi ja mänty. Alppiniittyjen kasvillisuus on erityisen värikästä ja vaihtelevaa: siellä kukkivat alppitähti, katkerot, etelänarnikki, kanervat ja monet muut lajit.[6]

Itävallassa on kuusi kansallispuistoa: Tonava-Auenin kansallispuisto, Gesäusen kansallispuisto, Hohe Tauernin kansallispuisto, Kalkki-Alppien kansallispuisto, Neusiedler Seen kansallispuisto ja Thayatalin kansallispuisto.[7]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Landform Regions Austria: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1994. (englanniksi)
  2. Österreich: Landkarte goruma.de. Viitattu 16.11.2021. (saksaksi)
  3. a b c d e f g Encyclopædia Britannica: Austria britannica.com. Viitattu 16.11.2021. (englanniksi)
  4. Austria The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  5. Country Guide Austria BBC Weather
  6. a b Fauna and Flora Vacations in Austria Official guide. Viitattu 22.3.2011. (englanniksi)
  7. Die Nationalparks (saksaksi)(englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa