Isoruusukirva
Isoruusukirva (Macrosiphum rosae) on hyvin yleinen kirvalaji. Sillä on merkitystä myös viljelyskasvien tuholaisena.
| Isoruusukirva | |
|---|---|
_on_a_rose_bud.jpg) Siivellinen yksilö |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Kirvansukuiset Sternorrhyncha |
| Yläheimo: | Aphidoidea |
| Heimo: | Kirvat Aphididae |
| Alaheimo: | Putkikirvat Aphidinae |
| Tribus: | Macrosiphini |
| Suku: | Macrosiphum |
| Alasuku: | Macrosiphum |
| Laji: | rosae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Macrosiphum rosae |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Isoruusukirvan siivettömät yksilöt ovat päärynänmuotoisia, kiiltäväpintaisia kirvoja, joiden väri vaihtelee tummanvihreästä vaaleanpunaiseen ja ruskehtavan violettiin. Tuntosarvet ovat keskiosastaan vaaleat, mutta muutoin mustat. Vaharauhasputket ja usein myös pää sekä keskiruumiin etuosa ovat mustat. Takaruumiin kärjen cauda on pitkä ja vaalea, samoin raajat, joskin reiden ja säären kärkiosat ovat mustat. Vaharauhasputket ovat silmiinpistävän pitkät, jopa lähes puolet ruumiin pituudesta, ja kaartuvat selvästi ulospäin. Ruumiin pituus 1,7–4,2 mm.[2][3]
Kromosomiluku 2n=10.[2]
Levinneisyys muokkaa
Isoruusukirvaa tavataan kaikkialla maailmassa pois lukien Itä- ja Kaakkois-Aasia.[2] Pohjois-Amerikkaanlaji levisi Euroopasta vuonna 1841.[4] Suomessa lajia tavataan koko maassa[5].
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Isoruusukirvalla tapahtuu osittainen isännänvaihto. Keväällä kirvat elävät primääri-isäntinä toimivilla luonnonvaraisilla tai viljellyillä ruusuilla muodostaen tuoreille versoille kirvakolonioita ja lisääntyen neitseellisesti. Alkukesällä syntyvät siivekkäät yksilöt siirtyvät sekundääri-isäntiin,joita ovat etenkin purtojuuri- ja virmajuurikasvit, mutta myös muut ruusukasvit sekä vähemmissä määrin muiden kasviheimojen lajit. Osa kirvoista pysyttelee ruusuissa koko kesän. Syksyllä alkaa syntyä koiraita ja suvullisesti lisääntyviä naaraita, jotka palaavat ruusuille, parittelevat ja naaraat munivat. Munat talvehtivat.[2][3][6]
Laji on etenkin viljeltyjen ruusujen tuholainen. Isoruusukirva levittää ainakin 11 kasvien virustautia.[7]
Ravintokasvit muokkaa
Primääri-isäntiä ovat ruusut (Rosa), sekundääri-isäntiä monet muut kasvilajit ainakin 20 eri kasviheimosta.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Anders Albrecht, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Macrosiphum rosae Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d Aphids on Worlds Plants (englanniksi)
- ↑ a b Aphid identification (englanniksi)
- ↑ BugGuide
- ↑ Suomen kirva-atlas (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rose aphid
- ↑ a b AphID