Isomittari
Isomittari (Geometra papilionaria) on isokokoinen vihermittareihin kuuluva perhonen, joka on levinnyt laajalle alueelle Euraasiassa. Laji lentää valoisissa lehti- ja sekametsissä yleensä öisin, ja sen lentoaika ajoittuu heinä-elokuulle. Isomittarin toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa koivuja. Yksivuotinen laji talvehtii pienenä toukkana.
| Isomittari | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Vihermittarit Geometrinae |
| Suku: | Geometra |
| Laji: | papilionara |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Isomittari on Suomessa tavattavista vihreistä mittareista suurin ja muodoltaan päiväperhosmainen; sen siipien kärkiväli on noin 4–6 senttimetriä. Perhosen siivet ovat ylä- ja alapinnoiltaan sinertävän vihreät. Siipien poikkiviirut ja aaltoviiru ovat vaaleat ja muodoltaan hampaiset. Yksilöt haalistuvat nopeasti vaaleamman vihreäksi, jopa kellertäviksi. Koiraan tuntosarvet ovat muodoltaan kaksoiskampahampaiset.[2]
Isomittaria muistuttavia lajeja on kenties vain kalvasmittari (Campaea margaritaria), joka on kuitenkin väriltään selvästi vaaleampi. Se on myös kooltaan pienempi, eivätkä kalvasmittarin siipien poikkiviirut mutkittele.[2]
Levinneisyys muokkaa
Laji on levinneisyysalueeltaan Euraasialainen. Levinneisyys ulottuu lännessä Irlannista ja Portugalista Keski-Italiaan ja idässä Kaukasukselle sekä Siperiassa Baikalille asti. Itä-Siperian, Amurin, Sahalinin Kiinan ja Korean niemimaan alueella tavataan alalajia G. p. herbacearia; Japanissa ja Kuriileilla lentää alalaji G. p. subrigua. Suomessa isomittaria tavataan yleisenä lähes pohjoisinta Lappia myöten.[2]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Isomittari on laajalle levinnyt ja elinympäristöissään usein runsaslukuinen. Sitä tavataan tyypillisimmin valoisissa, tuoreissa lehti- ja sekametsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Aikaisimmat yksilöt voivat olla Suomessa lennossa jo kesäkuulla, mutta lento ajoittuu yleensä heinäkuulle, päättyen elokuun puolivälissä. Pohjoisessa lento voi venyä aina syyskuulle asti.[2] Britanniassa lento puolestaan alkaa kesäkuun lopulla ja kestää heinäkuun ajan.[3] Isomittari on lennossa pääasiassa yöllä.[2][3]
Lajin toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa koivuja, mutta niiden tiedetään syövän myös leppää, pähkinäpensaita ja pyökkejä. Toukka talvehtii keskenkasvuisena.[2][3] Se viettää koko talven paljaalla oksalla silmuun kiinnittyneenä. Erinomainen suojaväri kätkee sen saalistajilta. Otollisella paikalla samassa puussa voi olla monta toukkaa.[4]
Lähteet muokkaa
- Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset – Mittarit 1. Tampere: Suomen Perhostutkijain Seura, 1985. ISBN 951-99620-7-7.
- Bernard Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles. Hong Kong: Viking, 1984. ISBN 0-670-80354-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Isomittari – Geometra papilionaria Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e f g h i Mikkola ym: Suomen perhoset – Mittarit 1, s. 52.
- ↑ a b c Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles, s. 17.
- ↑ Talvehtivia isomittarin toukkia LAJI.FI-foorumi. Viitattu 25.12.2017.