Isolampikorento

hyönteislaji

Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) on yleinen lampikorentoihin kuuluva sudenkorento.

Isolampikorento
Naaras
Naaras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Aitosudenkorennot Anisoptera
Heimo: Varsinaiset sudenkorennot Libellulidae
Suku: Lampikorennot Leucorrhinia
Laji: rubicunda
Kaksiosainen nimi

Leucorrhinia rubicunda
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Isolampikorento Wikispeciesissä
  Isolampikorento Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Sukukypsä koiras
 
Nuori koiras

Isolampikorennolla on tumman takaruumiinsa keskilinjalla täpliä, jotka ovat tavallisesti keltaiset naaraalla ja punaiset sukukypsällä koiraalla ja harvoin naaraalla. Takaruumiin 7. jaokkeessa sijaitseva täplä jatkuu yli jaokkeen puolenvälin. Siipien kylkisuonet eli siiven etureunan siipisuonet ovat kokonaan keltaiset, ja siipitäplät ovat sukukypsällä koiraalla tavallisesti punaiset. Pikkulampikorennolla kylkisuonet ovat vain kärjistä keltaiset.[3]

Isolampikorennon ulkonäkö on muiden lampikorentojen kaltainen. Sukupuolielimien rakenne on merkittävin eroavaisuus pikkulampikorentoon ja täplälampikorentoon nähden. Koiraalla on tyvestään suurikokoinen ja muodoltaan pyöreä paritteluelimien väkänen, joka on tyvestä eteenpäin lyhyt ja hyvin käyrä. Naaraalla puolestaan sukuaukon suojus koostuu vain kahdesta pienikokoisesta ulokkeesta. Isolampikorennon ylemmät perälisäkkeet ovat väriltään tummat.[3]

Isolampikorennon takaruumiin pituus on 23–28 mm, ja takasiipi on 26–32 mm pitkä.[3]

Elintavat muokkaa

Isolampikorennon lentoaika on toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Päälentoaika ajoittuu kesäkuun puolestavälistä heinäkuun puoleenväliin.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Isolampikorentoa tavataan Euroopan itäisissä ja pohjoisissa osissa sekä Aasian puolella Siperiassa 90° leveyspiirille ulottuvalla alueella. Laji elää Keski-Euroopassa hyvin paikoittaisesti. Suomessa isolampikorento on koko maan alueella yleinen.[3]

Laji elää tavallisesti pienissä vesissä ja toisinaan runsaan kasvillisuuden järvillä ja jokien suvannoilla. Pohjoisessa Suomessa isolampikorentoa tavataan Etelä-Suomea useammin suoalueiden lammilla.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Kalkman, V.J. & Clausnitzer, V.: Leucorrhinia rubicunda IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2022. (englanniksi)
  2. Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Isolampikorento – Leucorrhinia rubicunda Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b c d e f Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 186–187. Uudistettu laitos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7.

Aiheesta muualla muokkaa