Isobretagnenajokoira
Isobretagnenajokoira (grand fauve de Bretagne) on sukupuuttoon kuollut ranskalainen koirarotu.
| Isobretagnenajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | viimeistään 1500-luku |
| Alkuperäinen käyttö | suden metsästys |
| Muita nimityksiä | grand fauve de Bretagne[1], Fawn Hound of Brittany[1], Breton[1], Bretagne[1] |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | kullanruskea (fawn) |
Ulkonäkö muokkaa
Karvapeite oli lyhyt, tiheä ja karhea. Väritys oli yksivärinen vaalean kullanruskea (fauve eli fawn).[1]
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Rotu oli rohkea, sitkeä, kiivasluonteinen ja itsepäinen.[1]
Alkuperä muokkaa
Isobretagnenajokoira oli vanha rotu, joka jalostettiin alun perin suden metsästykseen Luoteis-Ranskan lammaslaitumien alueilla. 1500-luvun alkupuolella Frans I omisti rodunedustajista koostuneen kuninkaallisen ajueen, ja myöhemmin samalla vuosisadalla Kaarle IX mainitsi rodun olleen yksi senajan tärkeimmistä ajokoirista. Kuitenkin 1800-luvun keskivaiheilla susikantojen romahduttua kuoli myös isobretagnenajokoira lähes sukupuuttoon. Vuonna 1873 löydettiin enää varmoja todisteita vain kolmesta osittain rodun perimää kantaneesta ajueesta.[1]
Vaikutus nykyisiin rotuihin muokkaa
Ranskalaiset rodun ihailijat ehtivät ennen sukupuuttoa risteyttää sen briquet griffon vendéenin kanssa, jalostaen siitä samalla pienemmän version: griffon fauve de bretagnen.[1]