Ishmael Beah
Ishmael Beah (s. 23. marraskuuta 1980 Sierra Leone) on sierraleonelainen kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti. Hänet värvättiin 13-vuotiaana lapsisotilaaksi Sierra Leonen asevoimiin. Beah soti melkein kolmen vuoden ajan, kunnes Unicef pelasti hänet. Sen jälkeen hän on toiminut muun muassa sodasta kärsivien lasten puolestapuhujana. Beah’n muistelmateos Leikin loppu (2007) sai paljon kiitosta, ja se on käännetty useille kielille.
| Ishmael Beah | |
|---|---|
 Beah Kölnissä 28. kesäkuuta 2016 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1980 Sierra Leone |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Leikin loppu (muistelma, 2007), Radiance of Tomorrow (romaani, 2014) |
| Aiheesta muualla | |
| www.ishmaelbeah.com | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Syntymä ja nuoruus lapsisotilaana
muokkaaIshmael Beah syntyi Sierra Leonessa vuonna 1980. Sierra Leonen sisällissota syttyi maaliskuussa 1991, kun hän oli 10-vuotias. Kapinalliset hyökkäsivät Ishmaelin kotikylään Mogbwemoon ja tappoivat muun muassa hänen vanhempansa, kun Ishmael oli 12-vuotias.[1]
Beah vaelteli pakolaisena ympäri maata melkein vuoden ajan. Välillä hän kulki yksin ja välillä poikajoukon kanssa, johon kuului myös hänen isoveljensä. Pian sen jälkeen kun hänen isoveljensä oli tapettu, Beah värvättiin Sierra Leonen asevoimiin. Hän oli silloin 13-vuotias.[1] Beah aivopestiin lapsisotilaaksi, ja hänelle syötettiin ”brown brown” -nimellä tunnettua sekoitusta, jossa oli kokaiinia ja savutonta ruutia.[2]
Unicefin pelastamana Yhdysvaltoihin
muokkaaBeah soti Sierra Leonen asevoimien riveissä lähes kolmen vuoden ajan. Hänet pelastettiin vuonna 1996, kun Unicef neuvotteli rintamalinjalla lapsisotilaiden vapauttamisesta. Beah siirrettiin rintamalta Freetownin lähelle kuntoutuskeskukseen, jossa hänet myös vieroitettiin huumeriippuvuudesta.[2]
Beah puhui vuonna 1996 YK:n tilaisuudessa, jossa se esitteli sotilaallisten konfliktien vaikutuksesta lapsiin käsitelleen Machel-raportin.[3] Unicefin avulla Beah muutti vuonna 1997 New Yorkiin, missä hän muutti asumaan ottoäitinsä Laura Simmsin luokse. Beah kävi high schoolin New Yorkissa ja opiskeli Ohiossa Oberlin Collegessa, mistä hän sai 2004 alemman korkeakoulututkinnon politiikan tutkimuksesta.[1]
Kirjailijaksi
muokkaaOberlin Collegessa Beah osallistui kirjoittamisen työkurssille ja aloitti kirjoittaa muistelmia kokemuksistaan lapsisotilaana.[2] Leikin loppu ilmestyi vuonna 2007, ja se on sen jälkeen käännetty yli 35 kielelle.[3] Kirja oli bestseller, ja Time-lehti nimesi sen yhdeksi vuoden 2007 parhaimmista tietokirjoista. Beah oli ehdolla siitä parhaan esikoiskirjailijan Quill-palkintoon.[1]
Leikin loppu aiheutti myös pienimuotoisen kohun, kun Beah’n kirjoittamia kuvauksia syytettiin epätarkkuuksista.[1] Vuonna 2008 The Australian -lehden toimittajat väittävät löytäneen todisteita monista ristiriitaisuuksista. Heidän mukaansa Beah oli sotilaana vain joitakin kuukausia 14–15-vuotiaana. The Australianissa julkaistiin noin tusinan verran artikkeleita, joissa väitettiin Beah’n liioitelleen monissa asioissa.[4]
Beah vieraili Suomessa markkinointikiertueella syyskuussa 2007.[5]
Unicef valitsi Beah’n marraskuussa 2007 ensimmäiseksi sodasta kärsineiden lasten puolestapuhujaksi. Hän on pyrkinyt auttamaan monella tavalla lapsia, jotka ovat joutuneet sodan jalkoihin. Beah kuuluu Human Rights Watchin lastenoikeuksien divisioonan komiteaan, ja vuonna 2008 hän perusti Network of Young People Affected by War -verkoston.[3]
Beah julkaisi 2014 toisen kirjansa ja ensimmäisen romaaninsa, Radiance of Tomorrow: A Novel.[1]
Teokset
muokkaa- Leikin loppu: lapsisotilaan muistelmat. ((A Long Way Gone: Memoirs of a Boy Soldier, 2007.) Suomentanut Pauliina Klemola) Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-996-4
- Radiance of Tomorrow: A Novel. New York: Sarah Crichton Books, 2007. ISBN 978-0-374-24602-0 (englanniksi)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Momodu, Samuel: Beah, Ishmael (1980– ) BlackPast.org. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Guthmann, Edward: Once a drugged child soldier, Beah reclaims his soul SFGate. 27.2.2007. Hearst Communications, Inc. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Ishmael Beah Unicef. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Sherman, Gabriel: The Fog of Memoir Slate. 6.3.2008. The Slate Group. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Leikin loppu: lapsisotilaan muistelmat Like Kustannus. Viitattu 28.9.2017.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ishmael Beah Wikimedia Commonsissa
