Isänmaan tähden

Isänmaan tähden on kirjailija Jalmari Finnen vuonna 1926 ilmestynyt isänmaallinen näytelmä. Hän tosin kirjoitti näytelmän jo 1920-luvun alkupuolella. Julkaisuaikaan Finne toimi Viipurin teatterin johtajana.

Isänmaan tähden käsittelee vakoilua ja pohtii hyvän ja pahan teemoja, oikeudenmukaisuutta, kunniaa ja laillisuutta. Näytelmän päähenkilö on suoraselkäinen ja ehdottoman rehellinen majuri Urho Talola, ja tämän esikuvana toimi hänen hyvä ystävänsä, sen aikainen kapteeni (myöh. jalkaväenkenraali) Kustaa Tapola. Finne arvosti ystäväänsä suuresti ja piti häntä sitkeänä ja temperamenttisena ihmisenä. Näytelmän tuomarin henkilökuvan Finne puolestaan rakensi itseään koskevien pohdintojen mukaan.

Finne oli käsialatutkijana joutunut avustamaan useissa vakoilu- ja maanpetosasioissa. Postuumina julkaistussa elämäkerrassaan Ihmeellinen seikkailu hän kertoo näytelmän syntyneen ”sielullisen hädän pakosta”, sillä hänelle oli välttämätöntä purkaa katkeruutensa yhteiskunnallista välinpitämättömyyttä kohtaan vapautuakseen ahdistuksestaan.

Näytelmä esitettiin ainakin vuonna 1930 Tampereella ja Helsingissä Ruotsalaisessa teatterissa. Silloin sitä pidettiin jopa paljon ajankohtaisempana kuin alkuperäiseen ilmestymisaikaansa vuonna 1926, kuten käy ilmi Finnen Tapolalle vuonna 1933 lähettämästä kirjeestä.

Näytelmän loppukohtaus

Elämäkerrassaan Finne mainitsee, että näytelmällä oli kiire valmistua, sillä näyttelijöiden osia valmisteltiin jo kirjoitusprosessin aikana. Hänen kertomansa mukaan loppukohtauksen kirjoituksen aikana Tapola oli paikan päällä. Tapola suuttui ja haukkui koko juonen, koska hän piti Finnen suunnittelemaa loppua epäsotilaallisena. Finne otti tilanteen huumorilla ja totesi, että koska näytelmän päähenkilötkin perustuivat heihin, voisi loppukohtaus yhtä hyvin olla sama kuin heidän juuri käymänsä keskustelu. Lopun dialogista tulikin lopulta naseva siksi, koska se oli käydyn keskustelun lyhennelmä. Samasta syystä myös majuri on kuvattu kohtauksessa olevan ehdottoman oikeassa.

»Tuomari: Unohdatte millainen valtakirja minulla on. Olen lähetetty tänne juuri tätä asiaa tutkimaan. Jos annan selityksen, että hän on esimerkiksi itse surmannut itsensä, niin se riittää. Sen täytyy riittää.

Majuri: Mutta sehän ei olisi totta.
Tuomari: Ei, mutta se olisi keino, jonka kautta te tulisitte pelastetuksi. Ei valtio voi asettaa vakoojaa saman lain suojaan kuin se asettaa muut.
Majuri: Lain täytyy olla samanlainen kaikille.
Tuomari: Vakooja on jo itse asettanut itsensä lain ulkopuolelle. Jättäkää asia minun huostaani, minä järjestän sen.

Majuri: Sitä en voi sallia. Minä en voi olla tässä asiassa oma tuomarini. Minulla ei ole oikeutta järjestää tätä asiaa teidän kanssanne. Upseerina on minun velvollisuuteni ilmoittaa divisioonan komentajalle, mitä asunnossani on tapahtunut ja että odotan täällä hänen määräyksiään.»
(Näytelmän loppukohtauksen keskustelu)

Lähteet

• Tapola, Päivi: Ajan paino : Jalkaväenkenraali K. A. Tapolan elämä. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3037-1.