Ipuwer-papyrus
Ipuwer-papyrus eli Ipuwerin ja Kaikkeuden Jumalan dialogi[1] on muinainen egyptiläinen kertomus, joka on säilynyt papyrusarkilla. Papyrusarkkia säilytetään Hollannin kansallisessa arkeologisessa museossa Leidenissä. Ainoa säilynyt käsikirjoitus on ajoitettu kolmannentoista vuosisadan (eaa.) jälkimmäiselle puoliskolle. Ajoituksesta tosin on esitetty myös eriäviä mielipiteitä, mutta valtaosa tutkijoista on sitä mieltä, että se sijoittuu jonnekin 12. dynastian ja toisen välikauden (n. 1850–1600 eaa.) välimaastoon. Tekstin on tulkittu olevan joko toisen välikauden aikaisen, oletetun kaaoksen inspiroima valitus tai sitten historiallinen fiktio, joka kuvaa vanhan valtakunnan luhistumista useita vuosisatoja aiemmin, tai mahdollisesti se viittaa molempiin.
Ipuwer kuvaa Egyptiä luonnonmullistusten ja sosiaalisen kaaoksen tilassa. Köyhistä on tullut rikkaita ja rikkaista köyhiä. Kaikkialla soditaan, nälänhätä on yleinen ja kuolleisuus suuri. Yksi oire tulevasta romahduksesta on valitus siitä, kuinka palvelijat ovat jättäneet tehtävänsä ja käyttäytyvät kapinallisesti. Tästä syystä ja koska tekstissä esiintyy sellaisia lausahduksia kuin ”joki on verta”, jotkut ovat yhdistäneet dokumentin Raamatun Toisen Mooseksen kirjan kertomukseen israelilaisten maastalähdöstä (Exodus) ja Egyptin vitsauksista. Useat uskonnolliset yhteisöt ovat pitäneet Ipuwer-papyrusta todisteena Vanhan testamentin historiallisesta paikkansapitävyydestä.[2]
Hiljattain brittiläinen historioitsija ja egyptologi David Rohl esitti, että Vanhan testamentin kuvaama Exodus olisi vastoin aiempia teorioita tapahtunutkin jo toisen välikauden aikana noin 1450 eaa., jolloin Ipuwer voisi hyvinkin viitata näihin tapahtumiin. Kuitenkin valtaosa muista egyptologeista torjuu Rohlin aikamallinnoksen[3], ja pitäytyy siinä että Exoduksen, jos se on tapahtunut Vanhan testamentin kuvaamassa muodossa, on täytynyt sijoittua myöhempään ajankohtaan, lähinnä Ramses II:n valtakaudelle. Jotkut tutkijat yhdistävät Ipuwerin kuvaamat luonnonmullistukset Theran tulivuoren purkaukseen, joka on ajoitettu pronssikaudelle vuosien 1659–1500 eaa. välille.
Molemmissa, sekä raamatullisessa, että Thera-tulkinnassa lähtöoletuksena on, että Ipuwerin kuvaamat tapahtumat olisivat ainakin pääosiltaan todellista historiallista tietoa. Varsin usea egyptologi on valmis uskomaan näin olevan.[4] Nyttemmin kertomuksen on tulkittu olevan olennaisilta osiltaan epähistoriallinen ja aikasidonnaisuutta vailla oleva filosofissävytteinen pohdiskelu järjestyksestä ja kaaoksesta. Tällä tavoin tulkittuna Ipuwerin viittaukset verisiin jokiin ja orjien kapinaan ovat pikemminkin semanttista vaikerrustaselvennä kuin tarkkoja historiallisia kuvauksia.
Papyruksen loppuosassa on kahden henkilön dialogi. Heistä käytetään nimiä Ipuwer ja Kaikkeuden jumala (engl. Majesty of the Lord of All). Termillä voidaan viitata joko faaraoon tai egyptiläisten auringon jumalaan. Papyruksen loppupää on tuhoutunut, mutta mitä ilmeisimmin nämä keskustelevat siitä, mikä on saanut aikaan kaiken tämän pahan ja kaaoksen. Tämä dialogi on yksi maailmankirjallisuuden vanhimmista teodikean probleeman tarkasteluista.
Lähteet muokkaa
- ↑ Papyruksen englanninkielinen käännös
- ↑ Mordechai Becher. "The Ten Plagues - Live From Egypt". Ohr Somayach
- ↑ Kenneth Anderson: The Third Intermediate Period in Egypt (1100–650 BC). 3. painos Warminster: Aris & Phillips Limited.
- ↑ Lichtheim, Miriam [1973]. Ancient Egyptian literature. A book of readings I. The Old and Middle Kingdoms, 150. Berkeley: University of California Press.