Intialainen teema tarkoittaa erästä tehtäväšakissa tehtävässä esiintyvää teemaa. Teema esitettiin ensi kerran 1845 niin sanotussa intialaisessa tehtävässä, jonka oli laatinut Henry Augustus Loveday. Se oli ensimmäisiä kertoja, kun šakkitehtävässä oli teemasisältöä. Sen jälkeen laatijat alkoivatkin nopeasti kehitellä ja esittää tehtävissä erilaisia uusia teemoja. Siksi intialaisen tehtävän julkaiseminen merkitsi modernin tehtävätaiteen alkua.

Teeman määritelmä

muokkaa

Intialaisen teeman määritelmä kuuluu[1]: Valkea rakentaa esimerkiksi lähetillä ja tornilla patterin. Ensin lähetti siirtyy kriittisen ruudun yli. Sitten torni siirtyy lähetin linjalle katkaisten sen. (Tehtäväšakissa käytetään termiä katko.) Katkon jälkeen musta kuningas siirtyy vapautuneeseen pakoruutuun. Lopuksi patteri laukaistaan siirtämällä tornia. Tornin siirtyessä sen takana olevan lähetin linja mustan kuningasta kohti avautuu. Musta kuningas joutuu samalla matitetuksi.

Historiaa

muokkaa

Intialainen teema on yksi vanhimmista šakkitehtävissä esiintyvistä teemoista. Sen keksimisen jälkeen laatijat alkoivat keksiä ja sisällyttää tehtäviinsä erilaisia muitakin teemoja, joista osa oli intialaisen teeman muunnoksia. Intialaisen teeman esitti ensi kertaa šakkitehtävässä englantilainen Henry Augustus Loveday (1815-48). Loveday lähetti tehtävän kirjeessä Howard Stauntonille elokuussa 1844. Kirjeen allekirjoituksena oli ”Shagird”, mikä aiheutti väärinkäsityksen ja pitkään luultiin tehtävän olevan intialaisen henkilön laatima.[2] Siksi Lovedayn laatima tehtävä tunnetaan nykyisin nimellä intialainen tehtävä. Persian- tai turkinkielinen sana ”shagird” merkitsee oppilasta.[2] Staunton julkaisi Lovedayn tehtävän helmikuussa The Chess Player's Chronicle -nimisessä lehdessä.[2] Saksalaiset laatijat Johannes Kohtz (1843-1918) ja Carl Kockelkorn (1843-1914) selvittivät vasta vuosikymmeniä tehtävän julkaisemisen jälkeen, että ”Shagird” oli Lovedayn käyttämä nimimerkki.[3] Myös englantilainen J. Keeble julkaisi oikean tiedon British Chess Magazinessa 1920.[2]Loveday oli julkaissut nimimerkillä muutamia tehtäviään ja pelejä Delhi Gazettessa.[2]

Henry Augustus Loveday
The Chess Player’s Chronicle 1845
abcdefgh
88
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Neljän siirron matti




Ratkaisu: 1.Lc1! b4 2.Td2 b5 3.Kb1 Kf4 4.Td4#

Lovedayn tehtävän korjaus

muokkaa

Tehtävän alkuperäinen muoto on puutteellinen. Siinä on esimerkiksi monia duaaleja (esimerkiksi siirtojen järjestystä voidaan vaihtaa). Duaali tarkoittaa, että mustan puolustussiirron jälkeen valkea voi päästä tavoitteeseensa kahdella tai useammalla tavalla.[4] Tehtäväšakissa arvostetaan yksiselitteistä ratkaisua, joten sivuratkaisut tai puolustussiirron jälkeiset useat tavoitteeseen johtavat siirrot alentavat tehtävän arvoa. Poikkeuksen muodostavat erityisesti ratkaisukilpailua varten laaditut tehtävät, joissa sivuratkaisut on tietoisesti sisällytetty tehtävään sen ratkaisemisen vaikeuttamiseksi.

Suomalainen E. A. Ekholm julkaisi 1926 Suomen Shakissa (kts. Suomen Shakki 5-6/1926) Lovedayn tehtävästä korjatun muodon.[3] Ekholm kirjoitti kyseisessä lehdessä intialaisesta teemasta 15-sivuisen esityksen nimellä Till emendationen av ”det indiska problemet”.[5]

Henry Augustus Loveday (1845)
(versio: E. A Ekholm)
abcdefgh
88
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Neljän siirron matti

Ratkaisu: 1.Lc1! a4 2.Td2 axb3 3.axb3 Kf4 4.Td4#

(Suomen Shakissa 1/1956 julkaistu alkuperäinen kuvio Ekholmin versiosta sisältää painovirheitä. Lähetti g2:ssa on virheellisesti väriltään musta ja valkea sotilas g4 on väärin sijoitettu g3:een.)

Jälkeenpäin intialaista teemaa on esitetty eri muodoissa tuhansissa šakkitehtävissä. Erityisesti teeman suosio kasvoi, kun Kohtz ja Kockelkorn julkaisivat 1903 intialaista teemaa esittelevän tehtäväkokoelman nimellä Das indicshe Problem.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. Kallio, Timo: Tehtäväshakin käsikirja, s. 97. Helsinki: Suomen Tehtäväniekat, 1995. ISBN 951-95112-0-2
  2. a b c d e Whyld, Kenneth & Hooper David: The Oxford Companion to Chess, s. 194. Oxford: Oxford University Press, 1984. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  3. a b Suomen Shakki 1/1956
  4. Kallio 1995, s. 30
  5. Suomen Shakki 5/1974
  6. Hooper & Whyld 1984, s.169