Innokenti Annenski
Innokenti Fjodorovitš Annenski (ven. Инноке́нтий Фёдорович А́нненский), (20. elokuuta [J: 1. syyskuuta] 1856 Omsk, Venäjän keisarikunta – 30. marraskuuta [J: 13. joulukuuta] 1909 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen runoilija.[1]
Suku ja koulutus
muokkaaInnokenti Annenski syntyi aatelistaustaiseen virkamiesperheeseen Siperiassa. Hänen vanhempansa olivat Fjodor Nikolajevitš Annenski (1815–1880) ja Abram Hannibalin pojantytär Natalia Petrovna Karamolina tai Karmalin (1814? – 1889 tai 1891). Hänen isänsä oli Länsi-Siperian pääosaston osastopäällikkö. Vuonna 1859 perhe muutti Tomskiin, missä hänen isänsä nimitettiin lääninhallituksen puheenjohtajaksi. Vuonna 1860 isä sai viran sisäministeriön erityistehtäviin, ja perhe palasi Siperiasta Pietariin, josta he olivat lähteneet vuonna 1849.[2]
Huonon terveytensä takia Innokenti Annenski ei ryhtynyt sotilasuralle, vaan opiskeli ensin yksityiskoulussa ja sitten Pietarin 2. valmistavassa lukiossa vuosina 1865–1868. Vuodesta 1869 lähtien hän sairastelusta johtavan tauon jälkeen opiskeli kaksi ja puoli vuotta V. I. Berensin yksityislukiossa. Vuosina 1872–1874 hän valmistautui ylioppilastutkintoon kotona vanhemman veljensä Nikolain, tilastotieteilijä, taloustieteilijä ja narodnik-aktivistin avulla. Vuonna 1875 hän läpäisi ylioppilastutkinnon Keisarillisen hyväntekeväisyysseuran lukiossa (ven. Гимназия Императорского Человеколюбивого общества) menestyksekkäästi ja pääsi Pietarin yliopiston historialliseen ja filologiseen tiedekuntaan.[2]
Hän valmistui Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisestä tiedekunnasta kandidaattina vuonna 1879 ja työskenteli vuosina 1879–1891 antiikin kielten ja venäläisen kirjallisuuden opettajana Gurevitsin lukiossa.[2] Syyskuussa 1879 hän meni naimisiin Nadezda (Dina) Valentinovna Hmara-Borstševskajan (1841–1917) kanssa. Kesäkuussa 1880 Annenskeille syntyi poika Valentin.[2]
Myöhemmin hän toimi lukion rehtorina Kiovassa, Pietarissa ja Tsarskoje Selon kymnaasissa sekä vuodesta 1906 lähtien Pietarin koulupiirin tarkastajana.[3] Hänen oppilaitaan olivat muiden muassa Nikolai Gumiljov.[1] Innokenti Annenski ylennettiin vuonna 1887 valtioneuvoksen virka-arvoon.
Kirjallinen ura
muokkaaAnnenskin tyyliltään ranskalaishenkinen dekadentti runous jäi hänen elinaikanaan melko tuntemattomaksi, mutta vaikutti myöhemmin akmeistien tuotantoon. Hän kirjoitti myös antiikin mytologiaan perustuneita näytelmiä ja kirjallisuuskritiikkiä sekä työskenteli kaunokirjallisuuden kääntäjänä.[4]
Annenski oli vastahakoinen julkaisemaan omia runojaan ja saavutti ensiksi mainetta Euripideen ja ranskalaisten symbolistien käännöksillä. Vuodesta 1890 kuolemaansa vuonna 1909 asti hän käänsi kaikki Euripideen teokset muinaiskreikasta. 1900-luvun alussa Annenski kirjoitti sarjan muinaisen Kreikan tragedioita: Viisas Melanippe (1901), Kuningas Ixion (1902), Laodamia (1906) ja Thamyris Citharode (1913). Hän julkaisi elinaikanaan ainoastaan yhden runokokoelman Tihije pesni (ven. Тихие песни, 'Hiljaisia lauluja', 1904) ja sekin jäi vaille kriitikoiden huomiota. Runoilijan kuoleman jälkeen julkaistiin kokoelma nimellä Kiparisovyi larets (ven. Кипарисовый ларец, 'Sypressirasia', 1910) ja Postuumirunot (ven. Посмертные стихи, 1923).[4] Annenskin maine on pitkälti ensimmäisen runokokoelman ja jälkipolven, akmeistien, aikaansaama.[1] Hänen poikansa Valentin Krivitš muokkasi ja julkaisi myöhemmin monia hänen julkaisemattomia teoksiaan 1920-luvulla.
Annenski kuoli sydänkohtaukseen 30. marraskuuta [J: 13. joulukuuta] 1909 Tsarskoje Selon rautatieasemalla Pietarissa, kun hän oli menossa Klassisen filologian seuran kokoukseen keskustellakseen julkaisemattomasta Euripides-esseestä.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 5. Realismista modernismiin: 1900-luvun taite. Modernismin murros. Akmeismi ja sen perilliset”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 406. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
- ↑ a b c d Иннокентий Анненский. Книги отражений / Издание подготовили Н. Т. Ашимбаева, И. И. Подольская, А. В. Фёдоров. М.: Наука. 1979. / Annenski, Innokenti: Pohdiskelun kirjat / Julkaisun ovat laatineet Asimbajeva, N. T. & Podolskaja, I. I. & Fjodorov, A. V. - Moskova: Nauka (Tiede). 1979. ss. 670-672.
- ↑ Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 11.11.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 10.11.2012. (venäjäksi)
- ↑ Kelly, Catriona: Innokenty Fedorovich Annensky and the classical ideal. PhD Thesis, 1986. University of Oxford. Artikkelin verkkoversio. (englanti)