Impulssisadetin

kastelujärjestelmä

Impulssisadetin on sadettimen tyyppi, jonka sadetuspää pyörii ympyrää veden suihkuamisen voimalla ja kääntyy kierteitetyn kiinnitysmutterin päällä olevan laakerin avulla. Orton Englehart keksi sen vuonna 1933, ja se tuli nopeasti yleiseen käyttöön. Vaikka impulssisadetin on korvattu monessa tilanteessa vaihdekäyttöisillä pyörivillä sadettimilla, monet sen muunnelmat ovat yhä käytössä.

Impulssisadettimen pää

Kehitys muokkaa

Alkuperäinen vaakatasossa toimiva impulssisadetin keksittiin vuonna 1933 ja patentoitiin 1935. Keksijänä oli Orton Englehart Kaliforniasta, Glendoran kaupungista.[1] Hän myi keksintönsä myöhemmin Clem and Mary LaFetra -yhtiölle, joka valmisti ja myi sitä Rain Bird -tuotemerkillä.[2]

Ominaisuudet ja toiminta muokkaa

Sadetuspää kääntyy kierteitetyn kiinnitysmutterin laakerissa. Pää on pyörimisliikkeessä suihkuavan veden voimalla, ja siitä lähtee vähintään yksi varsi. Sadetusvarsi työntyy toistuvasti takaisin vesisuihkuun jousen avulla.[3] Varren törmäys vesisuihkuun hajottaa suihkun ja suuntaa virtausta hieman, mikä mahdollistaa yhtenäisen kastelualueen sadettimen ympärille.

Joissakin täyden ympyrän pyörivissä impulssisadettimissa on toinen, lyhyen kantaman vastakkainen levitinsuutin (katso kuva), joka kattaa kastelualueen lähimmät osat osittaisten ympyräpäiden nopean "paluukierron" avulla.[3]

Veden virtausta voi ohjata säätämällä virtausta rajoittavien kuristinten asentoa kokonaisesta sadetusalueesta pienempään kattavuuteen. Kuristimet ovat täysin säädettävissä sormilla kääntämällä halutun sadetusalueen valitsemiseksi.

Sadetuspään keskeytymätön virtausreitti tekee sadettimesta vähemmän alttiin vahingoittumiselle ja tukkeutumiselle veden sisältämästä mullasta tai hiekasta. Täten ne sopivat järjestelmille, joissa käytetään kaivovettä. Yksi impulssipäiden tunnuspiirre on se, että niiden putkissa on lähes aina uroskierteet, kun taas lähes kaikissa muissa sadetintyypeissä käytetään naaraskierteitä.

Sadetuspäät valmistettiin alun perin metallista. 1970-luvulta lähtien niitä on valmistettu myös termoplastisista muoveista paremman korroosiokestävyyden vuoksi.

Käyttö muokkaa

Impulssisadettimen pitkä suihkutussäde ja yhtenäinen vedenlevitys vastaa suurin piirtein luonnollista sadetta. Laite korvasi nopeasti vuosisatoja vanhan vakokastelumenetelmän, jossa viljelyrivien väliin kaivettiin kaivantoja, jotka täytettiin vedellä.

Muunnelmat muokkaa

Impulssisadettimen maan alta esiin putkahtava muunnelma tuli markkinoille keinona välttää varovainen ja aikaaviepä ruohonleikkuu maan pinnalla olevien sadetinten ympärillä.[4] Tällaiset sadettimet painuvat pois käytöstä ollessaan nurmen pinnan alle pois näkyvistä. Ruohonleikkuussa on kuitenkin noudatettava suurta varovaisuutta, jotta sadetinpäille, joiden nurmen alle painuminen on epäonnistunut, ei aiheutuisi vahinkoa.

Vaikka impulssisadettimet korvattiin 1990-luvulla suurelta osin vaihdekäyttöisillä pyörivillä sadettimilla, niillä on yhä monia hyviä puolia, kuten kastelualueen yhtenäisyys, hiekan- ja mullankestävyys ja alhaisen vedenpaineen toiminta.[5]

Lähteet muokkaa

  1. John David Landers: Glendora California, s. 62–64. Arcadia Publishing, 2001. ISBN 978-0-7385-0826-9.
  2. International Directory of Company Histories, s. 318. St. James Press, 2007. ISBN 9781414429687.
  3. a b Publication: Operating Characteristics of Center Pivot Sprinklers NebGuid. Viitattu 17.12.2008.
  4. Landscape Irrigation Equipment Part 1: Sprinklers & Spray Heads — HGIC @ Clemson University Hgic.clemson.edu. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 28.12.2008.
  5. James Barrett: Golf Course Irrigation: Environmental Design and Management Practices, s. 84. John Wiley & Sons, Inc., 2004. ISBN 978-0-471-46455-6.

Aiheesta muualla muokkaa