Ilarion Alfejev

venäläinen piispa

Ilarion Alfejev (s. 24. heinäkuuta 1966 Moskova) on Venäjän ortodoksisen kirkon piispa.

Opiskelu muokkaa

Alfejev opiskeli aluksi musiikkiaviulun ja pianon soittoa sekä säveltämistä – musiikillisessa keskikoulussa vuosina 19731983. Musiikin opintoja hän jatkoi vuonna 1983 Moskovan konservatoriossa. Opinnot keskeytyivät siksi aikaa kun hän suoritti asepalveluksensa Neuvostoliiton puna-armeijassa vuosina 19841986.

Asepalveluksen jälkeen hän jatkoi jonkin aikaa opintojaan Moskovan konservatoriossa, kunnes hän tammikuussa vuonna 1987 liittyi Pyhän Hengen luostarin veljestöön Vilnassa Liettuassa. Lähdettyään luostariin hänet jo samana vuonna vihittiin munkiksi, diakoniksi ja papiksi.

Teologisen peruskoulutuksensa Alfejev sai opiskelemalla etäopiskelijana Moskovan hengellisessä seminaarissa ja akatemiassa. Seminaaritutkinnon hän suoritti vuonna 1989 ja akatemiatutkinnon vuonna 1991. Hän toimi vuosina 19901993 Kaunaksenkatedraalin kirkkoherrana. Vuosina 1991–1993 hän opetti Moskovan hengellisessä seminaarissa ja akatemiassa homiletiikkaa, dogmatiikkaa, Uuden testamentin eksegetiikkaa ja bysanttilaista kreikkaa. Erityisesti juuri Alfejevin vanhan kreikan kielitaito on antanut hänelle mahdollisuuden syventyä kreikankielisiin kirkkoisiin, kuten Syyrian kielen taito on mahdollistanut syyrialaisen patristisen perinteen syvällisemmän tuntemisen.

Peruskoulutuksensa jälkeen Alfejev suoritti jatko-opintoja ulkomailla ja väitteli bysanttilaisesta teologista ja hengellisestä kirjailijasta Simeon Uudesta Teologista vuonna 1995 Oxfordin yliopistossa Englannissa. Hänen väitöskirjansa ja tutkimustyönsä tieteellisenä ohjaajana toimi Diokleian piispa Kallistos Ware. Väitös oli nimeltään St Symeon the New Theologian and Orthodox Tradition.

Samanaikaisesti työskennellessään väitöskirjansa kanssa Alfejev opiskeli syyrian kieltä, historiaa ja teologiaa tutkija Sebastian Brockin alaisuudessa. Näiden lisäopintojen tulos oli kirja syyrialaisesta teologista ja hengellisestä kirjailijasta Isak Syyrialaisesta. Teoksen nimi on The Spiritual World of Isaac the Syrian. Teos ilmestyi samana vuonna kuin Oxfordin yliopistossa suoritetun väitöskirjan painettu versio, eli vuonna 2000.

Työhistoria muokkaa

Alfejev työskenteli Venäjän ortodoksisen kirkon ulkomaansuhteiden osastolla vuosina 1997–2002. Hänen esimiehenään siellä oli Kirill Gundjajev, joka on Kaliningradin ja Smolenskin metropoliitta ja Venäjän ortodoksisen kirkon korkeimman hallintoelimen pyhän synodin jäsen. Vuodesta 1996 lähtien Alfejev on ottanut osaa lukuisiin Venäjän ortodoksinen kirkon kahdenvälisiin oppikeskusteluihin eri kirkkojen kanssa. Näitä oppikeskusteluja on käyty esimerkiksi roomalais-katolisen kirkon ja reformoitujen kirkkojen maailmanallianssin, Saksan evankelisen kirkon, Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. Vuonna 1998 hän oli jäsenenä Euroopan kirkkojen konferenssin keskuskomiteassa ja vuonna 1999 Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomiteassa.

Tammikuussa vuonna 2002 Alfejev vihittiin piispaksi Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan patriarkka Aleksi II:n johdolla Kristus Vapahtajan kirkossa Moskovassa. Hänet määrättiin Venäjän ortodoksisen kirkon Englannissa sijaitsevan Surožin hiippakunnan apulaispiispaksi. Kyseistä hiippakuntaa johti tuolloin metropoliitta Antoni Bloom (1914–2003). Alfejevilla oli ongelmia tehtävän hoidossa ja hän riitaantui metropoliitta Antonin kanssa, minkä johdosta Alfejevista jo heinäkuussa 2002 tuli Podolskin piispa. Hän ryhtyi tuolloin hoitamaan Venäjän ortodoksisen kirkon uutta edustustoa Euroopan unionissa. Tämä tehtävä vei hänet Brysseliin, missä edustusto sijaitsee. Vuonna 2003 Alfejevista tuli Wienin ja Itävallan piispa, mutta hän jatkoi työssään edustustossa. Vuonna 2009 Alfajev siirtyi Venäjän ortodoksisen kirkon ulkosuhteiden johtajaksi Volokomskin piispaksi Moskovaan. Hän sai arkkipiispan arvon vuonna 2009 ja metropoliitan 2010.

Mielipiteitä teologiasta muokkaa

Alfejevin omaelämänkerrallisesta materiaalista ilmenee, että erityisesti jumalanpalvelustekstit ja kirkkoisien kirjoitukset muodostavat hänen teologialleen kaikkein keskeisemmän aineiston. Koska Alfejev ei ota erityisesti esille Raamattua, niin voidaan kysyä mikä on ortodoksisen teologian muiden lähteiden ohella erityisesti Raamatun merkitys hänelle. Hän ei omaelämänkerrallisissa teksteissään kertakaan mainitse Raamatun olleen hänelle tärkeä. Raamatun tärkeys on hänelle joko selviö tai sitten hänelle Raamattu ei ole suuremman mielenkiinnon kohde. Toki hän opetti eksegetiikkaa Moskovan hengellisessä seminaarissa ja akatemiassa, mutta kuitenkin kysymys raamatullisen teologian asemasta hänen teologiansa muotoutumisessa jää jokseenkin epäselväksi.

Omaelämänkerrallisessa materiaalissa ilmenee myös jonkun verran pohdiskelua hänen teologisesta koulutuksestaan ja mitä hän kokee tähdelliseksi siinä. Alfejev mainitsee, että pääkoulutustaan hän ei omasta mielestään saanut yliopistossa eikä hengellisessä akatemiassa, vaan osallistumalla aktiivisesti jumalanpalveluksiin. Tämä siinä mielessä merkillistä, että Alfejev on saanut akateemisen teologisen koulutuksen. Nähtävästi hän kokee muut seikat tähdellisemmäksi teologiselle kehitykselleen, kuin akateeminen koulutus. Alfejev toimitti munkkilaisuutensa alussa useamman vuoden ajan vuorokauden kaikki jumalanpalvelukset päivittäin.

Hän kokee näiden olevan, ja erityisesti jumalanpalvelustekstien olevan teologiaa parhaimmillaan. Alfejev ylistää jumalanpalvelustekstien sisältävän kehittyneellä tavalla ”ortodoksisuuden koko dogmatiikan, koko asketiikan ja koko mystiikan.” Oman kantansa jumalanpalveluksien suhteesta kirkkoisiin Alfejev ilmaisee selvästi, hän näkee jopa jumalanpalvelukset suurempana ja varmempana lähteenä ja kriteerinä teologiassa kuin kirkkoisät. Hän korostaa jumalanpalvelustekstien olevan uskon mittoja ja ohjenuoria. Hänen mukaansa jumalanpalvelustekstit torjuivat tehokkaasti opin vääristymistä ja harhaoppien omaksumista osaksi ortodoksisen kirkon niin sanottua laulettua teologiaa.24 Tässä Alfejevin kannassa ilmenee useasti ortodoksisessa teologiassa korostettu rukouksen ja teologian läheinen suhde.

Toisena perustavanlaatuisena tekijänä omassa teologisessa kasvatuksessaan Alfejev näkee kirkkoisien tekstit. Alfejevin kiinnostus kirkkoisiin nimittäin juontaa juurensa jo nuoruuteen, jolloin hän järjestelmällisesti luki kirkkoisiä venäjänkielisinä käännöksinä. Hän väittää lukeneensa ”kaiken keskeisen patristisen kirjallisuuden, joka oli käännetty venäjän kielelle.”

Muissa omaelämänkerrallisissa merkinnöissä ja maininnoissa Alfejev kertoo, kuinka hän jo nuorena munkkina innostui erityisesti Iisak Syyrialaisesta. Hän oli nuori munkki eikä luostarissa ollut hänelle sopivaa hengellistä ohjaajaa, joten Alfejev tutustui ja löysi Iisak Syyrialaisen teksteistä mielestään luotettavaa ohjausta hengelliseen elämään. Hän kertoo kirjoittaneensa Iisakin tekstien mieleenpainuvia lauseita munkkikammionsa seinälle, kunnes se oli täynnä sitaatteja.

Alfejeville tärkeitä henkilöitä muokkaa

Omaelämänkerrallisessa materiaalissa, erityisesti yhdessä haastattelussa, Alfejev esittelee henkilöitä joilla on ollut merkittävä osuus hänen elämässään. Erityisen tärkeä hänelle uskonnollisessa mielessä oli hänen äitinsä, joka ensimmäisenä perheessä osoitti uskonnollista kiinnostusta tai harrastuneisuutta. On syytä huomata, että silloin elettiin vielä Neuvostoliiton aikaa ja valtion ja yhteiskunnan suhde uskontoon oli vielä varauksellinen. Alfejev kastettiin 11 vuoden iässä salaa kotonaan ja 13 vuoden ikäisenä hän alkoi omatoimisesti osallistua ortodoksisen kirkon jumalanpalveluselämään. 15 vuoden iässä hän alkoi palvelemaan alttariapulaisena. Hänet uhattiin erottaa koulusta, koska hän osoitti uskonnollista kiinnostusta ja kävi kirkossa. Voisi kuvitella, että tällainen haaste, tai uhka, vain lisäsi Alfejevin sitoutumista valitsemallaan tiellä.

Lisäksi Alfejev luettelee ne kirkkoisät joita hän luki eniten. On syytä olettaa, että tämä luettelo sisältää ne kirkkoisät, jotka Alfejevin mielestä ovat keskeisiä. Näitä ovat seuraavat: varhaiset isät tai niin kutsutut apostoliset isät, Athanasios Suuri, Basileios Suuri, Gregorios Teologi, Gregorios Nyssalainen, Johannes Krysostomos, Makarios Suuri, Iisak Syyrialainen, Simeon Uusi Teologi, ja Filokalia antologiateoksen isät. Alfejev sanoo Iisak Syyrialaisen ja Simeon Uuden Teologin kirjoitusten tehneen häneen suurimman vaikutuksen. Näistä kahdesta Alfejev teki myös monografiat. Alfejev toteaa tämän lukemisen olleen yksi merkittävä tekijä hänen teologiselle kehitykselleen.

Alfejevin henkilöhistoria ja teologinen kehitys ja kypsyminen on yhä avoin, hän syntyi vasta vuonna 1966. Yllä oleva selvitys pyrkii kokoamaan jonkinlaisen yleiskuvan hänen taustastaan ja asioista, jotka ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä.

Julkaisuja muokkaa

Suomeksi
  • Uskon mysteeri. Johdatus ortodoksiseen dogmatiseen teologiaan. Ortodoksisen kirjallisuuden Julkaisuneuvosto. Jyväskylä, 2002.
  • Rukous – elävä suhde. Logos. Ortodoksinen kulttuurilehti. 2/2008.
  • Kaikessa musiikissa on Bach. Logos. Ortodoksinen kulttuurilehti. 4-5/2008.
  • Lars Ahlbäck. KIRKKOISIEN PERINTÖ. Kirkkoisät Ilarion Alfejevin teologiassa. Joensuun yliopisto, teologinen tiedekunta Ortodoksinen teologia Pro gradu -tutkielma, kevät 2008
Englanniksi
  • St Symeon the New Theologian and Orthodox Tradition. Oxford: Oxford University Press, 2000.
  • The Spiritual World of Isaac the Syrian. Cistercian Studies No 175. Kalamazoo, Michigan: Cistercian Publications, 2000.
  • The Mystery of Faith. Introduction to the Teaching and Spirituality of the Orthodox Church. London: Darton, Longman and Todd, 2002.
  • Orthodox Witness in a Modern Age. Geneva: WCC Publications, 2006.
  • Christ the Conqueror of Hell. The Descent into Hell in Orthodox Tradition. New York: SVS Press (in preparation).
Ranskaksi
  • Le mystère de la foi. Introduction à la théologie dogmatique orthodoxe. Paris: Cerf, 2001.
  • L’univers spirituel d’Isaac le Syrien. Bellefontaine, 2001.
  • Syméon le Studite. Discours ascétique. Introduction, texte critique et notes par H. Alfeyev. Sources Chrétiennes 460. Paris: Cerf, 2001.
  • Le chantre de la lumière. Initiation à la spiritualité de saint Grégoire de Nazianze. Paris: Cerf, 2006.
  • Le Nom grand et glorieux. La vénération du Nom de Dieu et la prière de Jésus dans la tradition orthodoxe. Paris: Cerf, 2007.
  • Le mystère sacré de l’Eglise. Introduction à l’histoire et à la problématique des débats athonites sur la vénération du Nom de Dieu. Fribourg: Academic Press, 2007.
Italiaksi
  • La gloria del Nome. L’opera dello schimonaco Ilarion e la controversia athonita sul Nome di Dio all’inizio dell XX secolo. Edizioni Qiqajon. Bose, Magnano, 2002.
  • La forza dell’amore. L’universo spirituale di sant’Isacco il Syro. Bose: Qiqajon, 2003.
  • Cristo Vincitore degli inferi. Bose: Qiqajon, 2003.
Saksaksi
  • Geheimnis des Glaubens. Einführung in die orthodoxe dogmatische Theologie. Aus dem Russischen übersetzt von Hermann-Josef Röhrig. Herausgegeben von Barbara Hallensleben und Guido Vergauwen. Universitätsverlag Freiburg Schweiz, 2003. 2. Ausgabe – Fribourg: Academic Press, 2005.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilarion Alfejev.