Iiro O. Hartimo
Iiro Olavi Hartimo (s. 1943 Helsinki)[1] on suomalainen tekniikantutkija. Hän toimi Teknillisen korkeakoulun tietotekniikan professorina vuosina 1988–2008.[2] Hänen tutkimuskohteensa on ollut mikroprosessoritekniikka ja signaalien digitaalinen käsittely.[3][4]
Hartimo suoritti diplomi-insinöörin (1969), tekniikan lisensiaatin (1975) ja tekniikan tohtorin (1986) tutkinnot tietojenkäsittelytieteestä Teknillisessä korkeakoulussa. Vuonna 1979 hänestä tuli teknillisen fysiikan apulaisprofessori ja vuonna 1988 sähkötekniikan tiedekunnan tietojenkäsittelytieteen professori. Hän on ollut IEEE:n Suomen osaston johtokunnan jäsen sen perustamisesta eli vuodesta 1971 lähtien ja puheenjohtaja vuodesta 1998 lähtien. Hän oli IEEE:n vuoden 1988 piirien ja järjestelmien symposiumin teknisen ohjelmakomitean puheenjohtaja ja hän on ollut jäsenenä useissa muissa kansainvälisten konferenssien ohjelmakomiteoissa. Hän on useiden kansainvälisten tieteellisten aikakauslehtien ja konferenssien artikkeliarvostelija. Hän on myös Sähkö & Tele -lehden puheenjohtaja ja European Transactions on Telecommunications and Related Technologies -lehden toimitusneuvoston jäsen. Hän on jäsenenä IEC:n työryhmässä SC3A/WG2, joka on luonut standardit (IEC 617-12 ja IEC 617-13) digitaalisten ja analogisten integroitujen piirien kuvaamiseksi. Hänen tutkimusintressinsä liittyvät digitaalisten signaalinkäsittelyalgoritmien n-toteutusmenetelmiin ja rinnakkaislaskentaarkkitehtuureihin. Hartimo on IEEE:n vanhempi jäsen, ACM:n jäsen, EUROMICRO:n ja EURASIP:n jäsen sekä useiden kansallisten insinöörijärjestöjen jäsen.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Iiro O. Hartimo legacy.spa.aalto.fi. Viitattu 26.8.2023.
- ↑ Hartimo Iiro - Linkedin linkedin.com. Viitattu 27.8.2023.
- ↑ Facta 2001, Täydennysosa 1990, WSOY 1990, s. 269
- ↑ WSOY Iso Tietosanakirja 3. osa, s. 169, WSOY 1997