Iiro Kaikko
Iiro Elisier Kaikko (11. syyskuuta 1902 Viipuri[1] – 15. heinäkuuta 1972 Helsinki[2]) oli suomalainen ekonomi ja pankkimies, mutta myös lausuja ja puhetaidon opettaja.
Henkilöhistoria muokkaa
Iiro Kaikon vanhemmat olivat postiljooni Antti Kaikko ja Anna Terentjeff ja puoliso vuodesta 1931 Eeva Alina Kylliäinen. Kaikko tuli ylioppilaaksi 1922 ja valmistui ekonomiksi 1925, mutta opiskeli vielä Helsingin yliopistossa 1926–1927. Kansallis-Osake-Pankin palveluksessa 1925–1926 ollut Kaikko toimi sittemmin Osuuskassojen Keskus Oy:n prokurattorina ja kamreerina sekä vuodesta 1956 OKO:n johtokunnan varajäsenenä ja 1962 varsinaisena jäsenenä. Kaikko antoi ensimmäisen oman lausuntaesityksensä 1927, toimi puhetaidon opettajana vuodesta 1937, oli Suomen Lausujain Liiton puheenjohtaja ja Suomen Puheopiston perustajia. Hän myös julkaisi puhetaitoa koskevia teoksia.[1][2]
Yrittäjä, yritysjohtaja Jouni Kaikko, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen, oli Iiro Kaikon ja Eeva Kylliäisen poika.[3]
Julkaisuja muokkaa
- Bertha Lindberg: dramaattinen lausuntailta, julkaisussa Tulenkantajat, (1929) : 18, s. 310
- Helinä Svensson-Timari: voittoisa lausuntailta, 1929, julkaisussa Tulenkantajat, (1929): 8-9, s. 149–150
- Koulusäästötoiminnan järjestäminen ja koulukassan hoito: ohjeita osuuskassanhoitajille ja opettajille, 1936
- Maan henki: maahenkistä lausuntaohjelmaa, 1936
- Puhetaidon kirjeellinen kurssi, 1941
- Puhujan opas: ohjeita puhujille, puheenvuoron käyttäjille ja puheenjohtajille, 1948
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 307 Viitattu 24.2.2019.
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 29.7.1972, s. 7.
- ↑ Jouni Kaikko Biografiasampo. Viitattu 12.12.2021.