Ihmisoikeudet Iranissa

Ihmisoikeudet Iranissa ovat kansainvälisten sopimusten ja Iranin kansallisen lainsäädännön määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat vapaudet ja oikeudet. jotka pohjautuvat käsitykseen ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta.[1] Ne voidaan jakaa vapausoikeuksiin, poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin sekä oikeuteen tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä.[2]

Vapausoikeudet muokkaa

Tärkein vapaus on oikeus elämään.

Kuolemantuomio muokkaa

Iran, kuten Irak, Saudi-Arabia ja Jemen, langettavat kuolemantuomioita. Tuomittuja on satoja vuodessa mukaan lukien alle 18-vuotiaita nuoria. Kehityksessä on positiivisia merkkejä siten, että arabimaat, mukaan lukien Iran, eivät vastustaneet YK:n kuolemantuomion lakkautustavoitetta joulukuussa 2008.[3]

Pakolaiset muokkaa

Iran on ratifioinut kansainväliset vuoden 1951 ja 1967 pakolaissopimukset.[3]

Poliittiset oikeudet ja tasa-arvo muokkaa

Poliittisia oikeuksia ovat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.

Sananvapaus muokkaa

Amnesty Internationalin mukaan (2009) Iranissa toisinajattelijoilta on rajoitettu nettiyhteyksiä ja suljettu sanomalehtiä ja opiskelijalehtiä. Kriittisiä kirjoittajia on haastettu oikeuteen. Viranomaiset ovat ahdistaneet, vihjailleet ja pidättäneet uudistusmielisiä yliopistojen opettajia, ammattiyhdistysaktivisteja ja opiskelijoita.[3]

Kolmessa kuukaudessa aikavälillä heinäkuusta lokakuuhun 2009 Iranin hallitus lakkautti ainakin 6 sanomalehteä ja arviolta 2000 toimittajaa menetti työnsä. Hallituksen mukaan sanomalehdet valehtelevat mielenosoituksista. Presidentti Mahmud Ahmadinejadin mielestä media on ydinaseita pahempi ase.[4]

Vaalit muokkaa

Parlamenttivaaleissa maaliskuussa 2008 tuhansilta vaaliehdokkailta kiellettiin ehdokkuus rajoittavilla käytännöillä perustuen uskontoon tai poliittisiin mielipiteisiin, vastaavasti kuin julkisiin virkoihinkin.[3]

Kokoontumiset muokkaa

Elokuussa 2008 turvallisuusjoukot estivät rauhanomaisen vuoden 1988 massamurhan 20-vuotismuistotilaisuuden.[3]

Naisten syrjintä muokkaa

Iranin laki ja käytäntö syrjivät naisia. Naisten oikeuksien puolustajia lannistetaan. Parlamentissa keskusteltiin uudesta laista vuonna 2008, joka toteutuessaan rajoittaisi naisten valittavissa olevia yliopisto-opintoja asuntorajoituksin. Naisoikeusaktivistit onnistuivat poistamaan lakiehdotuksesta ristiriitaiset avioliittopykälät. Viranomaiset sulkivat naistenoikeusjulkaisun Zanan (Nainen) vuonna 2008, sulkivat naistenoikeuksien nettisivut, hajottivat rauhanomaiset naistenoikeusryhmien, kuten Campaign for Equality, kokoontumiset. Kymmenittäin naisia pidätettiin ja kuulusteltiin, ja osaa kuulusteltiin oikeudessa. Naiset saivat vuonna 2008 syytteitä esimerkiksi naistenoikeuksien nettikirjoituksista.[3]

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet muokkaa

Perusoikeuksiin kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja opetukseen. Julkisella vallalla on velvoite turvata ja edistää näiden oikeuksien toteutumista.

Vähemmistökielet on kielletty koulutuksessa ja virastoissa. Vähemmistöjen poliittisten ja kulttuurioikeuksien puolustajia uhkailtiin ja pidätettiin. Laki kieltää vähemmistöiltä julkiset virat.[3]

Oikeus tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä muokkaa

Oikeudenkäynnit eivät ole riippumattomia ja tasapuolisia.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Ihmisoikeudet Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 6.3.2021.
  2. Ihmisoikeuksien jaottelu Miina ja Ville, Opettajan aineisto. 2021. Opetushallitus. Viitattu 6.3.2021.
  3. a b c d e f g h Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 42, 176-180
  4. Toimittajia ja blogikirjoittajia pakenee Iranista ja vaaliprotesteista raportoineet pelkäävät hallituksen kostoa, HS 22.10.2009 B2

Aiheesta muualla muokkaa