Ignacy Mościcki
Ignacy Mościcki (1. joulukuuta 1867 – 2. lokakuuta 1946) oli puolalainen kemisti ja Puolan tasavallan presidentti vuosina 1926–1939.
| Ignacy Mościcki | |
|---|---|
 |
|
| Puolan presidentti | |
|
4. kesäkuuta 1926 - 30. syyskuuta 1939
|
|
| Edeltäjä | Stanisław Wojciechowski |
| Seuraaja | Władysław Raczkiewicz (pakolaisuudessa) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. joulukuuta 1867 Mierzanowo, Puola, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 2. lokakuuta 1946 (78 vuotta) Versoix, Sveitsi |
| Ammatti |
Professori Rehtori |
| Tiedot | |
| Puolue | Puolan sosialistinen puolue |
| Koulutus | Kemisti |
| Tutkinnot | Lvivin polytekninen yliopisto |
 Nimikirjoitus |
|
Mościcki liittyi Puolan sosialistiseen puolueeseen 1890-luvulla ja hän otti osaa Varsovan kenraalikuvernööri Josif Gurkon salamurhayritykseen. Hän joutui pakenemaan tsaarin poliisia 1892 Lontooseen, jossa hän tutustui Józef Piłsudskiin.
Vuonna 1897 Mościcki sai paikan opettajana Fribourgin kantolisessa yliopistossa Sveitsissä. Vuonna 1912 hän sai sähkökemian professuurin Lembergin yliopistossa (nykyisin Lviv Ukrainassa). Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän oli järjestämässä Puolan kemianteollisuutta. Hän oli 1922 valtion Typpiyhdisteiden tehtaan johtajana Królewska Hutassa Ylä-Sleesiassa.
Hänellä oli yli 60 tieteellistä julkaisua ja patenttia, tärkeimpänä patentti typpihapon valmistukseen ilman typestä syntetisoimalla typpioksideja valokaaren avulla.
Piłsudskin tehtyä vallankaappauksen 1926 kansalliskokous valitsi Mościckin Puolan presidentiksi ja uudelleen 1933. Hän pysyi Piłsudskille uskollisena. Piłsudskin kuoleman jälkeen Mościckin politiikka liberalisoitui. Piłsudskin kuoleman jälkeen tapahtui myös vallanjako, jolloin Mościcki oli presidentti, marsalkaksi ylennetty Edward Rydz-Śmigły asevoimien komentaja ja Walery Sławek pääministerinä. Pian sen jälkeen Rydz-Śmigły nousi Puolassa maan tärkeimmäksi mieheksi presidentti Mościckin ollessa enemmän seremoniallinen johtaja. Lisäksi pääministeri Sławek syrjäytettiin pääministeriydestä.
Saksan ja Neuvostoliiton hyökättyä Puolaan 1939 Mościcki pakeni Romaniaan, jossa hänet internoitiin hetkellisesti. Mościcki nimitti erotessaan aluksi seuraajakseen kenraali Bolesław Wieniawa-Długoszowskin, joka Ranskan ja Władysław Sikorskin painostuksesta kieltäytyi, ja hänen seuraajakseen tuli Władysław Raczkiewicz. Mościcki siirtyi Sveitsiin, jossa hän vietti loppuikänsä. Hän kuoli Versoixissa lähellä Geneveä. Mościckin ruumis siirrettiin 1993 Pyhän Johanneksen katedraaliin Varsovaan.