Idänritariyökkönen

perhoslaji

Idänritariyökkönen (Catocala adultera) on kookas, ritariyökkösiin kuuluva yöperhoslaji.

Idänritariyökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Vaarantunut [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Ritariyökköset Catocalinae
Suku: Catocala
Laji: adultera
Kaksiosainen nimi

Catocala adultera
Ménétries, 1856

Katso myös

  Idänritariyökkönen Wikispeciesissä
  Idänritariyökkönen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Useimpien sukulaistensa tapaan idänritariyökkönen on silmiinpistävän kookas perhonen. Vartalo on tasaisen harmaa. Pohjaväriltään sinertävänharmaissa etusiivissä on hyvä suojaväri. Leveät ja tummat sisempi- ja ulompipoikkiviiru erottuvat selvästi. Sisemmän poikkiviirun ulkopuolella siivessä on laaja valkeansävyinen alue. Munuaistäplä erottuu hyvin huonosti, mutta sen vieressä siivessä on ritariyökkösille ominainen, vino, vaalea täplä, joka erottuu hieman paremmin. Takasiipien väri on helakanpunainen. Niiden tumma reuna on kapeampi kuin kulmaritariyökkösellä (Catocala nupta) ja siiven keskiosan tummassa raidassa on etureunan lähellä heikko sisäänpäinsuuntautuva lovi. Siipiväli on 73–80 mm.[2][3]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Idänritariyökkönen on levinneisyydeltään selvästi itäinen laji, jota tavataan Euroopassa vain pohjois- ja itäosissa[4]. Levinneisyysalue jatkuu Venäjän ja Siperian poikki Kiinaan ja Koreaan[5]. Suomessa levinneisyys on itäpainotteinen, mutta idänritariyökkönen on tunnettu vaeltaja, joka voi lentää kauaksikin syntymäsijoiltaan. Tämä laajentaa lajin esiintymisaluetta ja Suomessakin lajin voi tavata pohjoisinta Lappia myöten[6][3]. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun lopulta syyskuun alkuun.[7]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Yleisesti ritariyökköset ovat puistoissa ja puutarhoissa viihtyviä lajeja ja myös idänritariyökkönen elää rehevissä metsissä ja kulttuuriympäristöissä. Lajin esiintymisessä on varsin suuria vuosittaisia vaihteluita. Laji tulee hyvin syötille ja hieman huonommin valolle.[3]

Muna on talvehtiva elämänvaihe.[3]

Ravintokasvi muokkaa

Toukka elää metsähaavalla (Populus tremula).[3]

Lähteet muokkaa

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Idänritariyökkönen – Catocala adultera Laji.fi. 2019. Viitattu 23.3.2022-03-23.
  2. Gustafsson, Bert: Catocala adultera (Insecta: Lepidoptera: Noctuidae) Naturhistoriska riksmuseet. 24.9.2014. Viitattu 25.2.2023.
  3. a b c d e Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 112–114 s. 220–221
  4. http://www.lepidoptera.pl/show.php?ID=4778&country=UK[vanhentunut linkki]
  5. Savela, Markku: Catocala Funet.fi. Arkistoitu 2.3.2006. Viitattu 25.2.2023.
  6. http://www.ess.fi/?article=205417 (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. http://213.139.166.224/Lepidoptera/Noctuidae/Catocala/adultera/Catocala%20adultera.htm[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa

  • Toim. Helmut Diekmann, Jaana Ihme, Heikki Tabell ja Patrik Åberg: Idänritariyökkönen Suomen perhoset. Viitattu 25.2.2023.
  • Pakkanen, Pertti: Catocala adultera Ménétriés, 1856 – Idänritariyökkönen. Suomen Perhostutkijain Seura. 12.12.2013. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 25.2.2023.