Idänpäästäinen
Idänpäästäinen (Sorex caecutiens) on Euraasiassa esiintyvä päästäislaji.
| Idänpäästäinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Soricomorpha |
| Heimo: | Päästäiset Soricidae |
| Alaheimo: | Varsinaiset päästäiset Soricinae |
| Suku: | Sorex |
| Laji: | caecutiensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sorex caecutiens |
|
 Idänpäästäisen levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Suomessa idänpäästäisiä on maan itä- ja pohjoisosissa ja se on rauhoitettu laji.[3]
Koko ja ulkonäkö
muokkaaIdänpäästäisen pään ja vartalon pituus on 44–70 mm, hännän pituus 31–45 mm ja paino 3–8 grammaa. Hännän sivuilla on selvä väriraja ja hännän päässä on pieni tummahko tupsu. Idänpäästäinen on usein helppo tunnistaa sen saippuamaisesta ominaistuoksusta.
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaIdänpäästäistä tavataan taiga- ja tundravyöhykkeellä, joka ulottuu Pohjois-Ruotsista Suomen yli Siperiaan, Mongoliaan ja Koreaan, sekä Sahalinin ja Hokkaidōn saarilla. Se elää yleisimmin taigan havu-, seka- ja lehtimetsissä, mutta sitä on tavattu myös puronvarsien vaivaiskoivikoissa tundralla. Se suosii kosteita ympäristöjä kuten paksusammalisia korpimetsiä ja välttää viljelysmaita.[1]
Ravinto
muokkaaIdänpäästäinen syö hyönteisiä kuten esimerkiksi ruskomäntypistiäisiä (Neodiprion sertifer), hämähäkkejä ja matoja. Koska se tarvitsee vähemmän ruokaa kuin isommat päästäiset, se pärjää karummilla alueilla.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Sheftel, B., Henttonen, H., Stubbe, M., Samiya, R., Ariunbold, J., Buuveibaatar, V., Dorjderem, S., Monkhzul, Ts., Otgonbaatar, M. & Tsogbadrakh, M.: Sorex caecutiens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Idänpäästäinen – Sorex caecutiens Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Idänpäästäinen Luontoportti.com. Viitattu 21.7.2015.